Blogi
06 / 11 / 13

Haastattelussa Maaria Tuhkunen

Haastattelussa ilmaisukouluttaja Maaria Tuhkunen.

Kuka olet? Mikä on koulutuksesi?

Olen Maaria Tuhkunen, freelance-taiteilija, teatteripedagogi ja ilmaisukouluttaja. Koulutukseltani olen teatteritaiteen maisteri, teatteri-ilmaisun ohjaaja sekä HuK pääaineenani puheviestintä. Teatterin alueella erikoistumisalueitani ovat improvisaatioteatteri ja ryhmälähtöinen teatteri/esitystaide. Sovellan työssäni teatterilähtöisiä työtapoja eri elämän alueille erilaisten yksilöiden ja ryhmien kanssa. Viime vuosina olen suuntautunut yhä enemmän taiteen ja taidelähtöisten menetelmien soveltamiseen mielen hyvinvoinnin edistämisessä.

Kuinka kauan olet opettanut Helsingin aikuisopistolla ja mitä opetat?

Helsingin aikuisopistolla olen opettanut keväästä 2012 lähtien. Siskoni Annina Tuhkunen oli ollut silloin puolisen vuotta Helsingin aikuisopistolla liikunnan ja tanssin opettajana, ja sitä kautta tiesin opistosta. Minulla oli kurssikonsepti esiintymispelkoisille ja etsin yhteistyötahoa, jossa kurssin voisi toteuttaa. Silloinen koulutuspäällikkö Maija Solovjew innostui uudesta ideasta, ja kurssi onkin toteutettu siitä lähtien joka lukukaudella. Lisäksi olen opettanut muun muassa ääni-improvisaatiota, ja olen myös ohjannut senioriteatteriryhmiä.

Opettajana olen ikkunoiden ja ovien avaaja. Ihminen saa itse päättää kulkeeko avoimista ovista vai ei. Esimerkiksi esiintymispelkoisten ryhmän kanssa, en perusta ohjausta niinkään nikseihin ja ohjeisiin, vaan parhaimmillaan kurssi on oman henkilökohtaisen prosessin käynnistymistä. Kursseillani opiskelijat ovat todella motivoituneita. Opettaja on enemmänkin rinnalla kulkija ja taustavoima, ja oppija itse on prosessissa tärkeässä asemassa. Parasta on se, kun oppija itse on löytänyt itsestään jotain kurssin ansiosta. Ihmisissä itsessään on valtavasti vastauksia. Haluan saada ihmiset oivaltamaan sitä hyvää ja arvokasta jota heissä on.

Mitä haluat antaa opiskelijalle?

Opettajana olen ikkunoiden ja ovien avaaja. Ihminen saa itse päättää kulkeeko avoimista ovista vai ei. Esimerkiksi esiintymispelkoisten ryhmän kanssa, en perusta ohjausta niinkään nikseihin ja ohjeisiin, vaan parhaimmillaan kurssi on oman henkilökohtaisen prosessin käynnistymistä. Kursseillani opiskelijat ovat todella motivoituneita. Opettaja on enemmänkin rinnalla kulkija ja taustavoima, ja oppija itse on prosessissa tärkeässä asemassa. Parasta on se, kun oppija itse on löytänyt itsestään jotain kurssin ansiosta. Ihmisissä itsessään on valtavasti vastauksia. Haluan saada ihmiset oivaltamaan sitä hyvää ja arvokasta jota heissä on. Olisi hienoa, jos kurssien avulla ihmisen oman itsen arvostus vahvistuisi, kurssi antaisi uutta ajateltavaa, ja jotkut palikat muljahtaisivat vähän eri asentoon. Kurssi voi toimia silmien avaajana ja herättäjänä, jolloin opiskelijan tietoisuus oman itsen ja ympäröivän maailman asioista voi kasvaa.

Kertoisitko vähän kursseistasi ja opettamistasi aineista?

Esiintymispelkoisten eloonjäämiskursseilla tavoitteena on löytää konkreettisia keinoja, joiden avulla itse kunkin on mukavampi olla huomion kohteena tai haastavissa vuorovaikutustilanteissa ja myös helpompi ottaa tilaa omilla ehdoillaan. Kursseilla jännittämistä ei tarvitse peitellä, jolloin energiaa vapautuu siihen, että voi olla paremmin kontaktissa itseensä ja muihin. Pedagogina uskon myönteisen palautteen ja kannustuksen voimaan enemmän kuin virheiden korjaamiseen. Ääni-improvisaatiokursseilla tutustutaan omaan kehoon monipuolisena instrumenttina ja heittäydytään leikkimään äänellä ilman suorituspaineita. Siinä sivussa opitaan terveestä äänentuotosta. Kaikenlaiset äänet ovat kurssille tervetulleita eikä aiempaa kokemusta tarvita. Teatteri 63+ -kurssilla ryhmän kanssa on tehty yhdessä nykyteatteriesitys kurssilaisten liike-, ääni- ja teksti-improvisaatioiden pohjalta. Työtapana on yhdessä heittäytyminen ilman suorituspaineita. Kurssin alaikäraja on 63 vuotta, joten mittarissa on oltava jo vähän kilometrejä. Kaupunkitaidekursseilla ihmetellään yhdessä julkista tilaa ja sen ilmiöitä yhteisö- ja esitystaiteen näkökulmasta ja käytetään yhteistä kaupunkitilaa arjesta poikkevalla tavalla.

Miksi kannattaa opiskella kansalaisopistossa?

Maailmassa on paljon mielenkiintoisia asioita, joista voi oppia ja ammentaa. Kukaan ei koskaan ole valmis. Ihminen muuttuu ja voi ja saa muuttua kaikissa ikävaiheissa. Tämän olen havainnut erityisesti tehdessäni teatteria senioriryhmien kanssa. Nykyelämän työvaatimukset ovat myös kovia, ja jonkun aivan toisenlaisen asian kokeileminen antaa samalla lepoa. Mielekäs tekeminen parantaa mielenterveyttä ja hyvinvointia. Uuden oppiminen vahvistaa itsetuntoa ja parhaimmillaan kursseilla tutustuu uusiin mukaviin ihmisiin.

Mitä haluaisit sanoa opiskelijoille?

Kaoottisessa maailmassa voi pärjätä vaikka ei olisi absoluuttisia vastauksia. Esiintymispelkoisille korostan lempeyttä itseään kohtaan ja oman keskeneräisyyden hyväksymistä. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä se edes ole kiinnostavaa. Virheet ovat tärkeitä. Itse asiassa ohjatessani ryhmiä olen usein huomannut, että virhe onkin aukko, joka puhkaisee tien uuteen oivallukseen. Silloin kun miettii sopivaa kurssia, kannattaa kuunnella itseään ja rohkeasti kysyä eri kurssivaihtoehdoista.

MAARIA TUHKUNEN

freelance-taiteilija, teatteripedagogi ja ilmaisukouluttaja


Kuva: Ahmed Odeh, Unsplash