Hallitusneuvotteluissa on kaavailtu rajuja leikkauksia vapaaseen sivistystyöhön, minkä tiimoilta kansalaisopistojen tulevaisuudesta käydään nyt paljon keskustelua. Lue alta Helsingin aikuisopiston rehtorin Anne Leinosen kirjoitus kansalaisopistojen merkityksestä hyvinvoinnille.

Uusimmat tiedot valtion vapaaseen sivistystyöhön kohdistuvasta valtionosuuden leikkauspyrkimyksestä ovat vapaan sivistystyön toimijoiden, kuten kansalaisopiston, kannalta huolestuttavia. Valtionosuus kattaa toiminnastamme ison osan, minkä lisäksi toimintaamme rahoitetaan asiakkaiden maksamilla kurssimaksuilla. Opistomme saa pientä, muuhun kuin normaaliin toimintaan kohdistuvaa, avustusta Helsingin kaupungilta. Kun valtion osuutta vähennetään, vaikutus on merkittävä.

Vanhentuneissa mielikuvissa kansalaisopistossa lähinnä heitetään hernepussia jumpassa tai käydään harrastelemassa jotain. Kansalaisopisto on kuitenkin ollut ja on edelleen toteuttamassa perustehtäväänsä vapaan sivistystyön mahdollistajana laajapohjaisesti kaikille kansalaisille ikään, sukupuoleen tai koulutustasoon katsomatta. Suuri osa koulutuksesta toki on harrastuspohjaista, elinikäistä oppimista ja hyvinvointia tukevaa, mutta koulutukset mahdollistavat myös työkyvyn säilyttämistä ja ammattitaidon ylläpitoa. Kansalaisopisto tukee ihmisten fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin lisäksi sosiaalista hyvinvointia uusien ihmissuhteiden ja jopa ystävyyksien syntymisessä, mikä on nykyaikana erityisen tärkeää.

Tiedämme, että esimerkiksi muistisairauksien ehkäisemisessä liikunnalla ja uuden oppimisella on merkitystä. Ihmisen aivot kaipaavat työtä, eli uuden oppimista, jota kielten opiskelu tai käsityöt tarjoavat, kun ihminen joutuu aprikoimaan sanojen taivutusta, uusien sanojen merkitystä tai neulemallin kuvion pinta-aloja. Kansalaisopistot tarjoavat kursseja ja toimintaa, joilla on aivojen hyvinvoinnin kannalta merkittäviä vaikutuksia.

Toinen kansanterveyden ja jopa tuottavuuden kannalta merkittävä kysymys on nykyisin paljon keskustelua herättävä liikkumattomuus. Ihminen tarvitsee liikuntaa ja liikettä pysyäkseen terveenä sekä keholtaan että mieleltään. Kansalaisopistot antavat välineitä liikkumattomuuden torjuntaan ja tuottavat siten yhteiskunnan kannalta merkittävää hyötyä. Hyvinvoivat ihmiset jaksavat työssä paremmin, pysyvät terveempinä ja kaikin puolin aktiivisina työelämän ulkopuolellakin. Siten he myös kuormittavat vähemmän sosiaali- ja terveyspalveluita.

Kansalaisopisto madaltaa opiskelun kynnystä tarjoamalla yhteistyössä yliopistojen kanssa avoimen yliopiston kursseja. Se antaa myös jatko-opintovalmiuksia kaiken ikäisille esimerkiksi osaamisperusteisuuteen perustuvien opintopistekurssien muodossa.

Vapaan sivistystyön ja kansalaisopiston merkitykseen voit tutustua tarkemmin alta löytyvän Jyri Mannisen ”Vapaasta sivistystyöstä ei saa leikata mutu-pohjalta” -artikkelin kautta.