Haastattelussa käden taitojen opettaja Oili Tuomainen

Kuka olet?

Olen Oili Tuomainen, ”patologinen” kädentaidon harrastaja ja opettaja. Taustakoulutukseni on puutöiden suunnittelija. Opintojen jälkeen olen hankkinut lisäkoulutuksena paljon muuta kädentaidon koulutusta käytännön työn ohella.

Kuinka kauan olet opettanut Helsingin aikuisopistolla ja mitä opetat?

Olen opettanut kädentaitoja opistolla jo useiden vuosien ajan. Opetustyössä olen ollut noin parikymmentä vuotta, sitä ennen erilaisissa kädentaitojen ohjaus- ja opetustehtävissä mm. nuorisotyössä. Opistolla olen opettanut muun muassa helmitöitä, hopeaketjujen tekemistä, emalointia. Opetukseni painottuu erityistekniikoihin ja teknisen työn raaka-aineisiin ja jalometalleihin. Käyttämiäni materiaaleja ovat muun muassa erilaiset helmet, emali, sarvi, luu, kalanluu, nahka, tina ja hopeasavi ja -lanka.

Mikä sai sinut ryhtymään opettajaksi?

Opettajaksi minua vei halu jakaa sitä osaamista mitä itsellä on. Toivon että osaaminen menisi eteenpäin eikä jäisi paikoilleen. Opiskelijakontaktit ovat myös äärimmäisen antoisia.

Mitä haluat antaa opiskelijalle?

Kädentaitojen osaaminen on työkalu, jota opiskelija voi käyttää kurssin jälkeenkin. Haluan jakaa opiskelijoiden kanssa sen osaamisen mitä minulla on, ja antaa opiskelijoille onnistumisen kokemuksia. Sopeutan ohjaukseni opiskelijan tasoon ja pystyn huomioimaan asiakkaat yksilöinä. Kurssilainen oppii kurssilla taidon ja saa lisäksi tiedon mistä hän saa lisää vinkkejä ja ideoita omaan tekemiseen.

“Välillä uusi opiskelija tulee kurssille, ja miettii, miten pärjää siellä. Sanon hyvin usein kurssilaisille, että ei ole muuta tyhmää kysymystä kuin ”onko tämä tyhmä kysymys”. Opettaja on kurssilla opiskelijaa varten. Kun on jo ylittänyt sellaisen kynnyksen, että on uskaltautunut kurssille, niin voi rohkeasti kysyä kaikesta! Minulle on tärkeää se, että opiskelija saa onnistumisen elämyksiä.”

Oili Tuomainen

kädentaitojen opettaja, Helsingin aikuisopisto

Kertoisitko vähän kursseistasi/opettamistasi aineista

Helmityö on tällä hetkellä yksi iso osa opetusta sekä täällä opistolla että muualla. Helmikurssilla tehdään helmen pujotustöitä kivestä, lasista tai muusta materiaalista valmistetuista helmistä. Helmiä pujotetaan eri tekniikoin, ohuen helmityön lankaan, nyöriin tai vaijeriin. Kurssilaiset vaikuttavat hyvin paljon kurssien sisältöihin. Minulla on varastossa satoja eri korunteko-ohjeita. Käännän ohjeita vuosittain ja teen niitä myös itse. Kurssin ensimmäisellä kerralla tutustun opiskelijoihin, ja kartoitan mitä kukin osaa ja on tehnyt aikaisemmin. Kursseilla voi olla mukana sekä aloittelevia harrastajia että jatkavia opiskelijoita. Minulla on aina useampi vaihtoehtoinen ohje valmiina. Esimerkiksi helmikursseilla voisi käydä vaikka 12 lukukautta eikä tunneilla tarvitsisi tehdä samaa korua kahta kertaa. Useimmat kurssini ovat workshop-luonteisia, niissä opetan raaka-aineen käytön, mutta kurssilainen tekee mieleisiään töitä, ei kopioi tekemääni mallityötä.

Miksi koruntekokurssit ovat nyt niin suosittuja?

Suomalaiset ovat selkeästi avautuneet korumaailmassa. Enää koruja kantavaa ihmistä ei pidetä ylpeänä ja kopeana vaan erilaiset korut otetaan avoimesti vastaan. Suomalaiset myös tykkäävät tehdä itse ja osata itse. Tämä nousee meillä jo juurista ja perimästä. Helmikorujen tekemisen lisäksi Suomeen on rantautunut myös muun muassa muinaisketju- ja viikinkiketjupujotukset, joissa materiaalina hopea tai muu metalli.

Yksi suuri syy suosioon on varmasti myös se, että korujen tekeminen on kohtuullisen edullinen ja helppo harrastus. Helmitöihin tai hopeaketjutöihin tarvitaan minimaalisen vähän työvälineitä. Erillistä työhuonetta ei tarvita. Tarvitaan vain hyvä valo, muutama käsityöväline ja vähän aikaa. Koruja pystyy tekemään vaikka ruokaa laittaessa keittiön pöydän ääressä tai televisiota katsoessa. Muut tekniikat, esim. emalointi ja hopeasavi vaativat erityistarvikkeita kuten polttouunia.

Olen huomannut, että helmitöitä tehdessään opiskelijat pääsevät irti arjesta. Meditatiivinen työskentely ja sopivan vaikea työ, johon voi paneutua, rentouttavat. Aikuisopistossa Helmikurssi on vakiintunut perjantai-iltaan. Kurssille tulijat ovat todella väsyneitä viikon jälkeen, mutta kurssi-illan jälkeen kuulen usein ”nyt on hyvä olo, olen täynnä virtaa ja energiaa”. Perjantai-illan käden taidon kurssi onkin monelle samalla viikon työstä toipumisen väline.

Miksi kannattaa opiskella kansalaisopistossa?

Kädentaitojen opetus on Helsingin aikuisopistossa laadukasta. Opiskelija voi itse valita kurssitarjottimen, mitä tekee ja milloin tekee. Yksittäisen kurssin pituus on riittävä, joten opiskelijan on mahdollista oppia tekniikka niin hyvin, että pystyy jatkamaan harrastusta kotona. Kursseilla voi tutustua toisiin kädentaitojen harrastajiin ja saa hyviä vinkkejä omaan tekemiseen.

Mikä on mottosi elämässä?

”Maailma on iso oppimisympäristö, jossa aina oppii uutta kiinnostavaa.”

”Siinä vaiheessa kun alan toistaa itseäni, on aika vaihtaa alaa”

Oili Tuomainen

Kädentaitojen opettaja

Kuvat: Joey Lee ja Alexey Demidov, Unsplash