Erasmus+ -kurssilla Madridissa 1. – 7.3.2020

Koronakriisin ja karanteenin keskellä katseen kääntäminen tulevaan tai menneeseen saattaa tarjota edes väliaikaista lievitystä pandemia-ahdistukseen ja sosiaalisten suhteiden kaipuuseen. Muistatteko sen ajan, kun kävimme vielä kahviloissa ystävien kanssa ihan tuosta noin vain? Tai kun osallistuimme ryhmäliikuntatunneille ajattelematta asiaa yhtään sen enempää? Tai kun kättelimme tai halailimme kymmenittäin ihmisiä juhlien yhteydessä?

Itse olen viime aikoina huomannut muistelevani juuri ennen kriisin puhkeamista tekemäämme Erasmus+ -kurssimatkaa Madridiin, jonne meidät kutsui Espanjassa päämajaansa pitävä, eurooppalaisen koulutusyhteistyön parissa toimiva English Matters -järjestö. Olemme Helsingin aikuisopistolla ottaneet vastaan saman EU-rahoitteisen hankkeen kautta Suomessa vierailevia eurooppalaisia opettajaryhmiä jo muutamaan otteeseen, ja maaliskuussa saimme hienon mahdollisuuden päästä itse tutustumaan espanjalaiseen koulutusjärjestelmään ja vierailemaan madridilaisissa kouluissa paikan päällä. Viikon kestäneelle, maaliskuun alussa pidetylle kurssille lähti allekirjoittaneen lisäksi opistomme kielten koulutuspäällikkö Niina Kerppola.

Tiivis aikataulu edessä

Structured Educational Visit to Schools/Institutes & Training Seminars in Spain -nimellä kulkevalle kurssille osallistui lisäksemme reilut 20 muuta osallistujaa kymmenestä eri EU-maasta. Kurssi koostui kolmesta eri osasta: luennoista, kouluvierailuista ja kulttuuriprojekteista. Viikon lopuksi esittelimme pienryhmissä kokoamamme oppimisportfoliot muulle ryhmälle päätösseminaarissa.

Aamupäivisin kuulimme luentoja tai vierailimme kouluissa ja iltapäivien ohjelma oli puolestaan varattu kulttuurille. Pääsimme erinomaisten oppaiden johdolla tutustumaan Madridin vanhaan kaupunkiin, Pradon museoon, Miguel de Cervantesin synnyinpaikkana tunnettuun Alcalá de Henaresiin sekä Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvaan, monikulttuuriseen Toledon kaupunkiin.

Tutustumista espanjalaiseen koulujärjestelmään

Kouluvierailut suuntautuivat pääsääntöisesti yläkouluihin ja lukioihin, mutta osa kouluista tarjosi lisäksi ammatillisia koulutuksia sekä aikuiskoulutusta. Espanjassa pyritään ainakin teoriassa vaalimaan pohjoismaista ”lähikoulu paras koulu” -ajattelutapaa, sillä koulujen välillä ei ole juurikaan suuria tasoeroja, vaikka eri alueiden mahdolliset sosioekonomiset haasteet saattavat ilman muuta heijastua myös koulutyöhön. Oppivelvollisista lapsista 70% opiskelee julkisissa kouluissa, 25% julkisesti rahoitetuissa yksityiskouluissa ja 5% kokonaan yksityisissä, esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen rahoittamissa kouluissa. 95% kouluista seuraa samaa opetussuunnitelmaa, eli vain yksityisten koulujen opetusohjelmissa voi olla eroavaisuuksia. Opetuksen järjestämisessä suurin rooli on autonomisilla alueilla, ei niinkään maan keskushallituksella. Opimme myös, että kaksikielisten (useimmiten espanja-englanti) koulujen määrä on kasvussa, ja kieltenopetukseen panostetaan entistä enemmän. Perinteisesti Espanjassa englannin ja muiden vieraiden kielten osaaminen on ollut eurooppalaisittain heikkoa, mutta ongelmiin on herätty, ja kieltenopetuksen tasoon pyritään kiinnittämään huomiota.

Mieleenpainuvia kohtaamisia

Kouluissa tapasimme ammattitaitoista ja vieraanvaraista henkilökuntaa sekä motivoituneita oppilaita. Erityisesti itselleni jäi mieleen Centro Padre Piquer -oppilaitos, jonka opiskelijat ovat perinteisesti tulleet matalan tulotason perheistä, ja jossa nykyisin on suuri vähemmistö maahanmuuttajataustaisia ja oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia. Keskuksessa toimii yläkoulu, lukio ja ammatillinen oppilaitos. Opettajilta tulleen aloitteen pohjalta oppimista oli tehostettu mm. järjestämällä opetustilat uusiksi siten, että suurissa luokkahuoneissa on pieniä pöytäryhmiä ryhmätöitä varten, erillisiä tiloja eritysopetusta tarvitseville opiskelijoille sekä usea opettaja samanaikaisesti.

Toinen suuren vaikutuksen tehnyt oppilaitos oli koko maan vanhin koulu, Madridin sydämessä sijaitseva IES San Isidro. Jesuiittamunkkien 1620-luvulla aatelisperheiden lapsille peruttama koulu on nykyisin tunnettu inklusiivisena oppilaitoksena, jonka majesteetillisten holvikäytävien ja salien suojista LGTB -oppilaat ovat löytäneet hyväksyvän ja voimaannuttavan oppimisympäristön. Itseäni ilahdutti suunnattomasti huomata, etteivät perinteiset ja arvovaltaiset instituutiot olekaan välttämättä aina konservatiivisia muutosvastarinnan linnakkeita, vaan voivat myös toimia solidaarisemman ja liberaalimman koulumaailman puolustajina. Koulun rehtori halusi painottaa meille, että kouluympäristön muuttuminen LGTB-sensitiiviseksi lähti liikkeelle täysin opiskelijoiden omasta aloitteesta ja toiminnasta, minkä seurauksena perustettiin henkilökunnasta koostuva ryhmä tukemaan eri vähemmistöihin kuuluvien opiskelijoiden hyvinvointia.

Paluu arkeen

Viikko kului nopeasti, mutta paljon ehdimme kokea ja nähdä. Suureksi ilokseni ehdin myös tavata muutamaa Madridissa asuvaa ystävääni ja saada heidän kauttaan vielä paremman tuntuman espanjalaiseen arkeen ja yhteiskuntaan. Nyt jälkikäteen karanteenista käsin viikko tuntuu entistäkin merkityksellisemmältä, kun kaikki loppukevään isommat ja pienemmät suunnitelmat ja reissut ovat peruuntuneet tai siirtyneet hamaan tulevaisuuteen. Koronavirus oli toki iskenyt kyntensä Madridiin jo meidän siellä ollessamme, mutta tilanne eskaloitui vasta muutama päivä Helsinkiin paluumme jälkeen, ja vain neljä päivää myöhemmin koko kaupungin koulut suljettiin, eli kouluvierailumme tapahtuivat aika lailla viime tipassa. Onneksi ryhmämme kuitenkin välttyi tartunnoilta ja todella toivon, että kaikki tapaamamme madridilaiset ovat myös turvassa ja terveinä. Pysytään toistaiseksi kotona, muistellaan menneitä, suunnitellaan tulevaa ja yritetään nauttia keväästä, vaikka ajoittainen melankolia hiipisikin etätyöpisteelle.

Cervantesin sanoin:

”Sir, melancholy was not made for beasts but for men and yet if men encourage melancholy too much they become no better than beasts.”

”Señor las tristezas no se hiciéron para las bestias sino para los hombres pero si los hombres las sienten demasiado se vuelven bestias.”

(Don Quijote de la Mancha)

Teksti: Venla, Helsingin aikuisopisto

Kuva: Krzystof Hepner, Unsplash