Haastattelimme Tiaa, joka on saanut elämyksiä ja oivalluksia Helsingin aikuisopiston nykytanssikursseilta vuodesta 2018 alkaen.

Millainen on oma harrastushistoriasi?
Lapsena harrastin telivoimistelua, mutta laji oli kilpailullinen ja vaati lihasvoimaa, jota minulla ei ollut. Voimistelu jäi, mutta myöhemmin olen huomannut, että se antoi minulle pohjan kaikkeen liikkumiseen. Tanssiharrastuksen löysin teini-iässä. Siitä lähtien olen harrastanut tanssia eri muodoissa kerran viikossa -tyyppisesti, eri lajeja vaihdellen ja kokeillen jazzia, afrikkalaista tanssia, show-tanssia, modernia tanssia, tanssi-improvisaatiota. Välivuosiakin on tanssista ollut.

Olen ymmärtänyt olevani nimenomaan ryhmäliikkuja ja vaihtelun ystävä. Järkisyistä olen harrastanut aikuisena myös omatoimista jumppaa, joogaa, uimista ja kuntosalilla käymistä, mutta itseohjautuva, suorittava ja toisteinen liikunta tuntuu tylsältä ja jää helpommin tekemättä. Viime vuonna kokeilin karatea ja parasta siinäkin oli ryhmässä tekeminen ja treenaamisen monipuolisuus. Tanssi on kuitenkin se laji, jonka pariin olen aina palannut. Kolmekymppisenä löysin nykytanssin ja sain ahaa-elämyksen – tämä tuntuu kaikkein omimmalta! Nykytanssia olen harrastanut yhtäjaksoisesti noin 15 vuoden ajan, joista viimeiset kuusi vuotta Helsingin aikuisopistossa.

Miksi valitsit juuri nykytanssin?
Nykytanssi on vähän kuin keskustelua oman ja toisten tanssijoiden kehojen sekä liikkeiden ja musiikin kanssa. Liikekieli on monipuolista ja yllättävää, koska se on usein vähän ”vinossa”. Nykytanssissa on vastakohtia ja rosoa. Olennaisempaa kuin tehdä esteettisesti siistiä suoritusta on löytää omalle keholle sopiva väylä liikkeeseen ja ilmaisuun sekä hyödyntää kehon omaa painoa. Nykytanssitunneilla pääsee tekemään hauskoja, kiinnostavia ja omaa oppimista haastavia liike- ja tanssiharjoituksia: kehollista kuuntelua, tilallista hahmottamista, monipuolista ilmaisua ja liikettä, vuorovaikutusta muiden kanssa, liikkeiden tutkimista ja ongelmanratkaisua. Tykkään siitä, että tunneilla tehdään sekä koreografiaa että vapaampaa liikkeiden tutkimista ja improvisaatiota.

Miten päädyit Helsingin aikuisopistoon ja millaisia kokemuksia sinulla on opiston opettajista?
Helsingin aikuisopiston kursseille päädyin tutun suosittelun kautta. En tiennyt, että täällä on taidetanssin opetusta. Opistosta löysin kerrassaan loistavan opettajan Saaran, jonka tunneilla kävin monta vuotta, ja nyt uutena opettajana mainion Matin. Itselle sopivan, hyvän opettajan löytäminen tuntuu aina onnenpotkulta. On paljon opettajasta kiinni, viihtyykö harrastuksessa ja jatkaako sitä.

Helsingin aikuisopiston tanssitunneilla on hauska ja tasavertainen ryhmähenki sekä yhteinen meininki, jossa jokainen saa olla sellainen kuin on ja opetella omalla tavallaan ja tahdillaan, mutta yhdessä. Aina voi kysyä opettajalta, että näytätkö vielä, miten tämä meni ja ope näyttää. Ja kaverit auttavat. Ei ole ryppyotsaista suorittamista, vaikka kaikki tekevätkin tosissaan. Tunneilla syntyy usein yhteisiä oivalluksia ja elämyksiä ja aina nauretaan.

Mikä on parasta aikuisena harrastamisessa?
Ehdottomasti se, kun erilaiset ja eri taustaiset ihmiset kerääntyvät yhteisen kiinnostuksen kohteen ympärille ja intoilevat samaa juttua. Voi yhdessä keskittyä juuri siihen, eikä tarvitse miettiä mitään muuta. Tanssitunnilla tehdään ja ajatellaan vain tanssia, jolloin mielestä häviävät työ- ja muut arkimurheet ainakin tunnin ajaksi. Tanssitunnin jälkeen on aina vähän kevyempi ja onnellisempi olo.

Täytän ensi vuonna 50 vuotta ja olen iloinen, että minulla on elämässäni näin pitkäaikainen suhde tanssiharrastukseen. Oman iän tuntee, kun uuden oppiminen ja liikesarjojen muistaminen tuntuu vaikeammalta kuin aiemmin tai kun keho pistää hanttiin herkemmin ja lämpenee hitaammin. Harjoittelun myötä huomaa kuitenkin oppivansa ja pystyvänsä moneen uuteenkin. Otin tänä syksynä kokeiluun myös itselleni uuden tanssilajin, street dancen, joka haastaa taas uudella tavalla. Ja kun kuulee 70-80-vuotiaista aktiiviharrastajista, niin voi vain olla hiljaa ikäkriiseilystä ja jatkaa tanssimista!