Osaamisperusteisuus ja S2-arviointi -koulutuksen antia

Viime syksynä 2024 järjestimme 2025 kevätpuolelle kestäneen 5 opintopisteen valtakunnallisen henkilöstökoulutuksen suomen kielen opettajille ja kouluttajille. Koulutus oli Opetushallituksen rahoittamaa ja se oli suunnattu erityisesti vapaan sivistystyön opettajille. Mukaan saatiin opettajia ja kouluttajia yhteensä yhdeksästä eri maakunnasta. Tavoitteena oli paitsi lisätä opettajien tietoa osaamisperusteisuudesta myös vahvistaa jatkuvan arvioinnin taitoja. Jatkuva arviointi nähtiin koulutuksessa opiskelijoita ohjaavina, oppimista tukevina toimintatapoina ja menetelminä.

Koulutuksen aikana syvennyimme osaamisperusteisten kurssikuvausten laadintaan myös käytännössä: millä tavoin kuvata ja tiivistää osaamista yksiselitteisesti ja ytimekkäästi ja toisaalta millä perustein arvioida osaamisen eri tasoja? Millaisia kursseja on hyödyllistä järjestää osaamisperusteisesti, millaisiin kursseihin ns. ospet sopivat huonommin?

Arviointi kulkee aina opetuksessa käsi kädessä opetuksen ja opetuksen suunnittelun sekä tavoitteiden kanssa. Yleisten arviointiin liittyvien teemojen ja käsitteiden sekä arviointimenetelmien ohessa tarkastelimme syvemmin ymmärtämisen eli kuuntelemisen ja lukemisen ydintä, mikä vaatii tarkkaa suunnittelua, jotta voidaan todella päästä ymmärtämisen arviointiin. Omia ymmärtämisen tehtäviään kannattaa ehdottomasti testata kollegalla ennen kuin käyttää niitä todellisiin arviointitarkoituksiin: Mikä on ns. maailmantietoa tai yleistietoa, jonka kaikki tietävät ilman kielellistä osaamista? Millaisia sanoja kannattaa välttää monivalinta- tai oikein-väärin-tehtävissä?

Jos ymmärtämisen taitojen arviointiin laadittava materiaali on sopivasti haastavaa, myös tuottamisen tehtävien laatimiseen liittyy monia yksityiskohtia, jotka voivat vahvistaa tai vaikeuttaa tehtävän ymmärtämistä ja näin ollen myös siitä syntyvää tuotosta. Vuorovaikutuksen, mediaation ja puhumisen arviointi on sekä tuntityöskentelyssä että testitilanteissa monimuotoista eikä persoonallisuuden piirteitäkään voi jättää huomiotta: toiset puhuvat runsaasti ilman ydinsisältöjä, toiset vastaavat ja keskustelevat tarkasti vain ydinteemasta eivätkä esimerkiksi juurikaan käytä vuorovaikutuksessa tärkeää fraseologiaa tai minimipalautetta. Opettajan on opetettava ja näin ollen arvioitava myös tilanteista vaihtelua sekä suullisen että kirjallisen tuottamisen osalta.

Kirjoittamisen taitoihin perehdyimme vielä erityisesti luku- ja kirjoitustaidon kehittymisen näkökulmasta: ihminen voi olla varsin taitava ja osaava jollakin kielellä sekä suullisesti että kirjallisesti, mutta latinalaiset kirjaimet ovatkin aivan uudet, minkä vuoksi niiden lukeminen ja kirjoittaminen ei aivan heti aikuisellakaan etene tasolle, jolla voidaan tehdä kokousmuistiinpanoja tai työhakemuksia.

Koulutus oli varsin keskusteleva sekä luennoilla että verkossa. Kunkin viiden koulutusillan teemasta osallistujat laativat verkkoalustalle oppimistehtävän, jota sitten toiset kommentoivat ja johon kouluttaja antoi palautetta. Nämä verkkokeskustelut olivat koulutuksen hyvin merkityksellinen osa paitsi kommentoinnin osalta, myös siksi, että materiaalit luvattiin jokaiselle käyttöön omiin tarpeisiin muokkausoikeudella. Näin ollen opettajat saivat jokaisesta koulutuskerrasta 20–30 erilaista materiaalipakettia jonkin kokonaisuuden opettamisen, testaamisen tai arvioinnin tueksi. 

Tämänkaltaisten koulutuskokonaisuuksien toivottiin jatkuvan vielä tulevinakin vuosina, ja palaute oli sekä luentojen että verkkotyöskentelyn näkökulmasta erinomaista. Toivottavasti voimme järjestää koulutuksia taas pian uudelleen!

Kouluttajat ja koulutusiltojen aiheet

Osaamisperusteisuus, FM Marja Juhola

Ymmärtämisen taitojen arvioiminen, FM Jussi Visti

Jatkuva arviointi opetuksen ja oppimisen tukena, FM Jutta Kosola

Puhumisen ja vuorovaikutuksen arviointi, FM Jutta Kosola

Kirjoitustaidon alkeista itsenäiseen kirjoittamiseen, FT Irene Wichmann