Vapaa sivistystyö tulevaisuuden työelämän rakentajana -seminaari tarjosi erilaisia näkökulmia

T-opistot järjesti 6.11.2026 seminaarin, jonka tarkoituksena oli pohtia vapaan sivistystyön roolia tulevaisuuden työelämässä. T-opistot ovat vapaan sivistystyön oppilaitoksia, jotka tekevät työelämäkoulutusta ja toimivat yhdessä työntekijäjärjestöjen kanssa.

Helsingin aikuisopiston opistotalossa järjestettyyn tilaisuuteen osallistui noin 50 vapaan sivistystyön asiantuntijaa. Seminaarin avaussanat lausui Työväen Sivistysliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Riitta Kaarisalo.

– Työelämä muuttaa muotoaan kiihtyvällä vauhdilla. Kansalaisten osaamista on ylläpidettävä ja kehitettävä. On arvokasta pohtia, miten vapaa sivistystyö tukisi tulevaisuuden työntekijöitä sekä niitä, jotka eivät ole vielä päässeet koulutuksen piiriin, Kaarisalo totesi.

Sitran johtava asiantuntija Milma Arola puhui tulevaisuuden oppimisen vaateista, joita leimaa hänen mukaansa teknologiapainotteisuus. Keskustelu työelämäosaamisen kehittymisestä on kapeaa, jos pohdinnassa on vain tekoälyn vaikutukset tulevaisuuden ammattien säilymiseen.

– Tekoälyn osalta pitäisi käydä keskustelua globaalimmalla tasolla siitä, mitä sen hyödyntäminen tarkoittaa eri toimialoille ja esimerkiksi verotukselle. Keskustelua tarvitaan myös siitä, mitä tekoäly vaatii yhteisöjen ja yksilöjen osaamisen tasolla ja kuinka paljon sille annetaan valtaa. Kantava voima tulevaisuuden oppimisessa on vahva osaamisidentiteetti. Tekeekö tekoäly meistä yksilöinä kyvykkäämpiä vai tyhmempiä, Arola haastoi pohtimaan.

– Osaamistarpeiden ennakointia on tehty laajasti eri toimijakartoitusten muodossa, mutta tutkimus on harvoin intressivapaata. Puuttuu yhteinen suunta ja visio siitä, miten luodaan sivistyspohjaa ja uudistuvaa yhteiskuntaa, ja tässä vapaa sivistystyö voisi ottaa roolia.

Yliopistonlehtori Heikki Kinnari Helsingin yliopistosta puhui elinikäisen oppimisen merkityksestä tulevaisuudessa. Kinnarin esitys pohjautui muun muassa hänen väitöskirjaansa ”Elinikäinen oppiminen ihmistä määrittämässä”.

– Elinikäistä oppimista voi määritellä velvollisuutena, välttämättömyytenä ja mahdollisuutena. Sen tavoitteet ja merkitys ovat kuitenkin muuttuneet, samalla kun sen ongelmat ovat pysyneet samankaltaisina, Kinnari totesi. Jatkuva oppiminen on muuntunut työmarkkinakeskeisemmäksi.

– Tänä päivänä tietojen ja taitojen ohella huomio näyttäisi kuitenkin kiinnittyvän inhimillisen pääoman laajentumiseen, joita edustavat emotionaaliset ja motivationaaliset kyvykkyydet sekä kapasiteetit ja asenteet. Näiden kerääminen ja vahvistaminen olisivat näin ollen muodostumassa yksilön elinikäiseksi tehtäväksi.

Tilaisuus huipentui paneelikeskusteluun, jossa nousi esille erilaisia näkökulmia vapaan sivistystyön tulevaisuuden rooliksi.

Koulutuspäällikkö Mikko Laakkonen PAMista muistutti, että tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakointi on vaikeaa. Tekoälyä pitää osata käyttää jo nyt, mutta on täysin auki, millaisessa maailmassa ja työelämässä elämme 5 tai 10 vuoden kuluttua. Vapaan sivistystyön paikka löytyy, kun mietitään tulevaisuuden perustaitojen lisäksi sivistyksen tarvetta. On selvää, että työelämätaitojen avulla voidaan parantaa kansantaloutta ja kilpailukykyä. Tulevaisuudessa pärjää kiinnostunut, kriittisestikin ajatteleva ihminen, joka haluaa oppia ja ymmärtää, kuinka kansalaisyhteiskunnassa toimitaan.

Opetusneuvos Anssi Pirttijärvi OKM:stä viittasi tulevaisuustyöryhmän 15.9.2026 julkaisemaan Väliraporttiin, joka linjaa vapaan sivistystyön vahvana ja joustavana elinikäisen ja jatkuvan oppimisen toimijana myös tulevaisuudessa. Sen mukaan vapaan sivistystyön koulutuksia ja muun muassa osaamisperusteisuutta tulisi hyödyntää osaamisen kehittämisessä sekä koulutus- ja työelämäpolkujen luomisessa. Väliraportissa nostetaan vapaan sivistystyön tulevaisuuden roolia demokratiataitojen, resilienssin ja sivistyksen vahvistajana tekoäly- ja digiosaamisen perustaidon lisäksi. Pirttijärvi esitti näkemyksensä, että vapaata sivistystyötä tulisi kehittää kokonaisuutena eikä useana eri tahona.

Asiantuntija Aleksi Sandroos Sivistasta nosti esille kysymyksen siitä, millä tavoin kaikki kansalaiset saataisiin digitaitojen opetuksen piiriin tulevaisuudessa. Toinen tärkeä kysymys koskee nuorten, peruskoulunsa päättäneiden miesten mahdollisuuksia jatkokouluttautumiseen. Laaja verkosto on oleellinen asia, ja vapaa sivistystyö voisi tarjota erilaisia koulutuspolkuja. Sandroos totesi, että ennakoitava ja läpinäkyvä rahoitusjärjestelmä helpottaisi työtä kentällä. Koulutukseen panostaminen on aina investointi, mutta sen kohdistaminen on tärkeää. Koulutettua kansaa ei höynäytetä, hän kiteytti.

Johtava erityisasiantuntija Pauliina Viitamies OAJ:ltä oli samaa mieltä vapaan sivistystyön palvelujen laajentamisen tarpeesta koskemaan nuoria miehiä. Tällä hetkellä palveluja käyttävät tutkitusti keski-ikäiset, koulutetut naiset. Vapaan sivistystyön saavutettavuus ja osallistumisen mahdollistaminen on oleellista, ja verkkovälitteisyys ja digitaaliset oppimisympäristöt ovat tässä mielessä edellytys. Viitamies peräänkuulutti myös aikuiskoulutustukea sekä täydennyskoulutusta opettajille. Hän harmitteli, että vapaa sivistystyö on tuntematon kenttä päättäjäporukalle, jolle pitäisi ensin selkeyttää systeemiä ja vasta sitten käydä arvokeskustelua.

*

Tilaisuuden järjestäviä T-opistoja ovat Työväen Sivistysliitto, Kansan Sivistystyön liitto, TJS-opintokeskus, Aktiivi-Instituutti, JHL-opisto, Murikkaopisto ja Kiljavan opisto. Näistä osa on kansanopistoja ja osa on opintokeskuksia.

Teksti: Kristiina Hentunen