Blogin kirjoittaja: lukutaidon opettaja Reeka Meri-Rastila

Kesäkuun alussa 2025 lähdin Maltan pääkaupunkiin Vallettaan. Matkani toteutui osana Erasmus+-liikkuvuusohjelmaa. Yhteistyötahonani toimi maltalainen kansalaisjärjestö Blue Door Education. Järjestö tarjoaa englannin kielen sekä tärkeiden elämäntaitojen opetusta haavoittuvassa asemassa oleville. Opiskelijat ovat lähtöisin useasta eri maasta ja heidän joukostaan löytyy myös turvapaikanhakijoita. Ryhmiä on erilaisia aina lukutaitotasosta B-kielitasolle asti.

Blue Door Educationistä on kasvanut vuosien varrella laajasti tunnettu ja arvostettu järjestö. Matkani aikana siellä vieraili esimerkiksi Irlannin suurlähettiläs. Järjestössä työskentelee säännöllisesti joukko vapaaehtoisia, ja kaikki järjestön kouluttajat ovat ammatiltaan opettajia. Maltalla ollessani osallistuin englannin kielen ja elämäntaitojen opetukseen useampana päivänä. Tehtävänäni oli seurata opetuksen kulkua, täydentää sen sisältöä ja avustaa opettajia tilanteen mukaan. Ennen kaikkea oli mielenkiintoista huomata, kuinka samankaltaista työni on Suomessa verrattuna järjestön tekemään työhön: kuinka opettajien metodit, materiaalit ja opetuksen sisältö ovat eri kielestä huolimatta pääasiassa samankaltaisia.

Sunnuntaisin Blue Door Educationin tiloissa toimii myös yhteisö nimeltään The VX Foundry. Heidän tavoitteensa on hyödyntää hävikkikankaita ja muita ylijääneitä tekstiilejä ja antaa niille uusi elämä. Alla olevassa kuvassa The VX Foundry:n vetäjä Tonya Lehtinen poseeraa hyväntuulisena muiden vapaaehtoisten kanssa. Kuvan otti Chelsea Xiao.

Hetki lomailua

Erasmus-matkallani pääsin hetkeksi irrottautumaan arjesta ja rentoutumaan uudessa ympäristössä. Kaupungissa kävellessä huomioni kiinnittyi ensimmäisenä arkkitehtuuriin ja kaupungin keskustaan. Kaikkialla ympärilläni oli vaaleanvärisiä rakennuksia. Kaupunki oli tunnelmallinen ja täynnä historiaa sekä vuodenajan takia myös turisteja.

Matkani aikana pyrin käymään mahdollisimman paljon uimarannoilla eri puolilla Valletan keskustaa ja nauttimaan myös paikallisesta ruokakulttuurista. Valletasta jokainen löytää itselleen jotain sopivaa syötävää, sillä kaupunki on täynnä ravintoloita, joissa tarjotaan mm. italialaista, ranskalaista, turkkilaista ja aasialaista ruokaa, hampurilaisaterioita, salaatteja sekä erilaisia liha- ja kalaruokia. Lisäksi Maltalla myydään viiden tähden ananasmehua.

Yhtenä iltana matkasin läheiseen Mosta-nimiseen pikkukaupunkiin, jonka yksi merkittävimpiä nähtävyyksiä on kuvassa oleva Rotunda-kirkko. Vuonna 1942 saksalainen pommi putosi kirkkoon, jossa oli juuri meneillään jumalanpalvelus, mutta pommi ei räjähtänyt. Näin ollen kaikki sisällä olleet selvisivät hengissä.

Pakolaisten puolella

Maltalla ollessani osallistuin myös taide- ja kulttuurifestivaali Refugee Week Malta:n järjestämiin tapahtumiin. Ohjelmasarjaan kuului muun muassa luontoretki, paneelikeskustelu sekä erilaisia työpajoja, näyttelyitä ja elokuvanäytöksiä. Kansainvälinen Refugee Week eli Pakolaisten viikko tukee turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tekemää taidetta, edistää yhteisöllisyyttä ja rohkaisee yhteiskunnalliseen keskusteluun. Festivaali alkoi luontokävelyllä Maltan pääsaaren länsipuolella. Tapahtuma käsitteli muutoksen, muuttoliikkeen ja muistamisen teemoja. Kävelyn jälkeen osallistujat kutsuttiin yhteiselle illalliselle paikallisen luomuyrityksen The Veg Box:in tiloihin, joissa illanvietto jatkui mukavissa tunnelmissa.

Yksi mieleen jäävimmistä tapahtumista oli usean järjestön yhteistyönä toteutettu paneelikeskustelu ”Exploring Safe Havens as Spaces for Connection, Creativity and Activism: What Does Safe Haven Mean for You?” Keskustelun osallistujat muistelivat lapsuuttaan ja toivat esille Maltan saarella useita vuosia jatkuneen täydennysrakentamisen negatiivisia vaikutuksia luontoon, lähiympäristöön ja ihmisiin. Samankaltaisia ajatuksia ja kokemuksia on helsinkiläisenä valitettavasti minullakin seuratessani kaupungin viheralueiden katoamista.