Blogin kirjoittaja: erityisopettaja Olli Lukkari

Osallistuin Ateenassa noin viikon mittaiselle tekoälykoulutuskurssille 16.–21.6. Kurssilla osallistui lisäksi opettajia ja koulupsykologi Latviasta, Virosta ja Italiasta. Huomasin, että muille opettajille tekoälyn käyttö ei ollut aivan yhtä tuttua kuin minulle, mutta onneksi opin itse kurssilla myös uusia asioita.

Kouluttajamme oli kreikkalainen opettaja, joka tekoälystä kertomisen ja keskustelemisen lisäksi valisti meitä myös (työ)elämästä Kreikassa: uuden luokanopettajan aloituspalkka Kreikassa on 900€/kk runsaan kahdenkymmenen opetustunnin viikkokohtaisella opetusvelvollisuudella. Suomessa palkka olisi noin 2500€–3000€ sunnilleen samalla opetusvelvollisuudella. Vertailun vuoksi yksiöiden vuokrat Ateenassa ovat opettajan kertoman mukaan 500 eurosta ylöspäin, mikä ei ole pieni summa ottaen huomioon maan 750 euron minimipalkan. Suomessa yksiöiden hinnat ovat Helsingissä noin 600 eurosta ylöspäin. Opettajamme kertoikin, että lähes kaikki peruskoulun opettajat opettavat lisätyönä myös yksityisoppilaita iltaisin ja iltapäiväisin varsinaisen työnsä ohella.

Kurssin aikana vierailimme Ateenan arkeologisessa museossa, jossa näin muun muassa elämäni ensimmäisen luurangon. Tämä yksilö oli yli 2000 vuotta vanha! Kävimme myös Ateenan kansallisessa kirjastossa, joka tunnetaan myös nimellä Stavros Niarchos -säätiön kulttuurikeskus. Stavros Niarchos oli kreikkalainen miljardööri ja laivanvarustaja, joka kokosi öljynkuljetuksella valtavan omaiseen ja käytti rahojaan muun muassa nimeään kantavan säätiön perustamiseen.

Tekoälystä oppimassa

Kurssin aikana opin monipuolisesti eri tekoälyratkaisuista opetuksen tukena: miten eri tekoälyalustoja voi käyttää ideoinnissa ja erilaisten sisältöjen tuottamisessa ja ennen kaikkea kriittisen lukutaidon kehittämisessä.    

Opimme, miten Google Notebookilla voi tehdä opiskeltavasta materiaalista podcasteja, joissa juontajat puhuvat ja keskustelevat materiaalista. Notebookilla saattoi myös luoda miellekarttoja aiheesta kuin aiheesta. Kokeilimme omien materiaalien luomista Diffit-työkalun avulla, joka ei ensi-ihastukseni jälkeen kuitenkaan osoittautunut niin käteväksi työkaluksi kuin aluksi olin kuvitellut. Opettaja kävi läpi erilaisia ChatGTP:n kaltaisia chättipohjaisia työkaluja, vaikkemme näitä (Google AI Studio, Perplexity ja Gemini) ehtineetkään juuri kokeilla. Keskustelimme kurssin aikana erityisopettajuudesta ja siihen liittyvistä filosofioista ja asenteista.

Kurssin aikana meillä oli opetusta viitenä päivänä viikossa ja kuudes päivä oli varattu itsenäiseen kaupungin tutustumiseen.

Vihreä matkustaminen

Valitsin matkustamisvaihtoehdokseni niin sanotun vihreän matkustamisen eli matkustin pääosin maita pitkin. Lähtiessä lensin Helsingistä Varsovaan Puolaan ja sieltä eteenpäin matkustin bussin ja junan kyydissä noin 2000 kilometriä teitä ja junaraiteita pitkin aina Ateenaan asti. Takaisin tullessa tulin koko matkan, noin 3000 kilometriä, istuen bussien kyydissä aina Tallinnaan asti, josta otin lopuksi lautan Helsinkiin. Albanian Tiranasta tuli menty Viron Tallinaan noin 60 tunnissa! Busseissa istuminen, varsinkin yöbusseissa nukkuminen, oli keholle varsin raskasta, mutta toisaalta bussimatkojen aikana sain myös luettua paljon kirjoja ja nähtyä upeita maisemia! Silti en tällaista kokemusta hevin suosittelisi muille. Oma tarkoitukseni olikin alun perin tulla hitaasti takaisin Eurooppaa pitkin ja yöpyä Baltian eri ja Balkanin maissa, mutta koulutuksesta riippumattomien olosuhteiden vuoksi jouduinkin matkustamaan kiireesti takaisin.

Koulutukseni oli osa EU:n Erasmus-hanketta, joten sain matkaani varten rahoituksen, joka kattoi varsin vaatimattomat matkustus- ja yöpymiskuluni. Yövyin paljon hostelleissa jaetuissa huoneissa muiden matkustajien kanssa. 

Yhteisöllisyys

Kurssin tärkein anti teknisen osaamisen lisäksi oli yhteisöllisyys. Keskustelut latvialaisten, virolaisten ja italialaisten osallistujien kanssa avasivat uusia näkökulmia opettamiseen ja elämään. Useampi kurssikaverini oli töissä näkövammaisten keskuksessa, joten heidän arkensa poikkesi melko paljon omasta arjestani aikuisten maahanmuuttajaopiskelijoiden kanssa. Heidän kouluissaan oli aistihuoneita, sokeille soveltuvia leluja ja helposti tunnusteltavissa olevia, ns. taktiileja oppimismateriaaleja.

Italialainen kollegani kertoi, että heidän koulussaan oppilaat opettelevat muun muassa pizzan tekemistä, mikä hieman hymyilytti, koska se kuulosti niin stereotyyppiseltä Italiaan liitettävältä asialta. Kurssi ja opetus järjestettiin englannin kielellä. Toisille englannin puhuminen ja ymmärtäminen oli helppoa, toisille hieman haastavampaa, mutta kaikesta huolimatta kurssi sujui hienosti.

Yhteenveto

Matkasta ja kurssista jäi kaikin puolin positiivinen vaikutelma. En kuitenkaan näe vastaavan kurssin käymistä pakolliseksi niille opettajille ja ihmisille, jotka haluavat oppia käyttämään tekoälyä työssään. YouTubessa on valtavasti ilmaiseksi katsottavia videoita (muun muassa tubettaja Matt Wolfe seuraa työkseen tekoälyuutisia ja -sovelluksia ja hänkin on vain yksi monesta), joita etsimällä ja läpikäymällä kuka tahansa voi kotikoneeltaan oppia käyttämään ilmaisia tekoälytyökaluja monesti jopa nopeammin kuin kursseja käymällä.