Blogin kirjoittaja: Katri Seppälä, peruskoulun opintokoordinaattori

Helsinki – Tukholma – Berliini – Varsova – Tallinna – Helsinki

Matkaan käy!

Matkani alkoi toukokuisena torstaina, kun hyppäsin laivaan Helsingistä ja suuntasin länsinaapuriimme Ruotsiin. Tukholmassa sää helli matkailijaa auringon paisteella ja lämmöllä. Ehdin hyvin lounastamaan ja ostamaan rauhassa eväät yön yli kestävälle junamatkalle. Rautatieasemalta löytyi helppokäyttöinen lokero matkatavaroille, joten rinkkaa ei onneksi tarvinnut raahata mukana kaupungilla. SJ:n juna lähti puoli kuudelta kohti Berliiniä. Paikkani oli couhette-osastolla, eli penkit kääntyivät pedeiksi, kun oli aika mennä nukkumaan. Peteihin oli tyynyt, peitot ja lakanat. Käytävällä oli myös suihku. Junan hytissä oli kuusi paikkaa, jotka kaikki täyttyivät matkan aikana. Ylimääräistä tilaa ei juuri ollut, mutta kaikki mahtuivat sopuisasti asettumaan yöpuulle ja hytissä oli oikein rauhallista nukkua. Heräsin yhdeksän tunnin sikeiden yöunien jälkeen virkeänä Berliinin aamuun, jossa odotti europass Teacher Academyn kurssi Leadership Excellence: A Soft Skills and Coaching Path.

Kurssi käyntiin

Kurssin aluksi tutustuimme Berliiniin, tunneimpiin nähtävyyksiin ja kaupungin historiaan. Saimme paljon vinkkejä museoista ja hyvistä ruokakohteista ympäri kaupunkia. Tutustuimme myös toisiimme ja esittelimme oppilaitoksiamme.  Esityksille annettu aikataulu oli tiukka. Toiveena oli koota suullinen esitys, video, peli tai korkeintaan kuusi diaa, jotka sisältävät lyhyesti tietoa omasta maasta, kaupungista ja oppilaitoksesta. Aikaa oli enintään 5 minuuttia. Olin koonnut diat esitystä varten, mutta päädyin teknisten haasteiden inspiroimana tekemään Mentimeterillä pienen tietovisan Suomesta, Helsingistä, Helsingin aikuisopistosta ja peruskoulusta. Leikkimielisten kysymysten kautta esittelin samalla Helsinkiä, opistoa ja peruskoulua. Olin lopulta tähän lähestymistapaan tyytyväinen, koska tietovisa aktivoi kuuntelijoita enemmän kuin passiviinen diojen katselu.

Kurssilla kommunikoiden ja aikaa halliten

Varsinainen kurssi pääsi käyntiin vasta toisena päivänä. Osan päivää harjoittelimme toistemme nimiä erilaisilla kehoa aktivoivilla harjoituksilla. Nimien opettelu johdatteli hyvin seuraavien kahden päivän aiheeseen eli kommunikaatioon. Puhuimme erilaisista johtamistyyleistä, kriisien hallinnasta ja konfliktien purkamisesta. Työskentelytapoina oli luennoinnin lisäksi skenaariotyöskentelyä ja roolileikkejä, jotka olivat mukavaa vaihtelua paikallaan istumiselle.

Itselleni kurssin suurimpana antina oli vasta kurssin lopulla käsitelty oman ajanhallinnan kehittäminen. Lähdimme purkamaan aihetta oman työidentiteetin ja elämän eri osa-alueiden tasapainon pohtimisella. Saimme joitain esimerkkejä työkaluista, joilla pohtia elämän tasapainoa, ajanhallintaa ja omien tavoitteiden rakentamista. Vaikka sisältö oli paljolti tuttua, oli kurssilla hyvä hetki ja rauha muistuttaa itseään näistä.

Oivallusten ja työkalujen jakamista

Kurssin lopussa annettiin aikaa halukkaille esitellä jotain kurssiin liittyvää omaa oivallusta tai omalla työpaikalla käytössä olevaa hyvää työkalua tai käytännettä. Esittelin lyhyesti suomalaista kehityskeskustelumallia sekä siihen liittyviä materiaaleja. Kävi ilmi, että kenelläkään muista osallistujista ei ole käytössä mitään vastaavaa mallia eikä tällaista tunnettu heidän kotimaissaan. Performance review -tyyppisiä keskusteluita oli, mutta niiden sisältö oli heillä enemmän mitattavien tulosten ja talouden arviointia eikä sen tarkoituskaan ole olla keskustelu. Aihe herätti kuitenkin paljon mielenkiintoa muissa ja toivottavasti tarjosi osallistujille ideoita esihenkilötyöhön. En osannut ajatellakaan, että kehityskeskustelu olisi mallina muille niin vieras.

Kaikki osallistujien esitykset eivät oikein liittyneet kurssin sisältöön millään tavalla. Valitettavasti nämä esitykset eivätkä itse kurssi tarjonneet itselleni kauheasti uutta asiaa. Eri osallistujilla oli selvästi erilaisia odotuksia liikkuvuuskurssille, ja ehkä tällainen pohjoismaalainen ottaa erilaiset tavoitteet ja vaatimukset kirjaimellisemmin kuin muut. Toki tämäkin oivallus voi olla antia kurssilta ja auttaa asettamaan realistisempia odotuksia tulevaisuuden liikkuvuuksiin.

Kulttuuria, museoita, puistoja

Berliini on niin väkiluvultaan kuin maantieteeltään suuri kaupunki, joten julkisen liikenteen käyttö on lähes välttämättömyys. Useamman päivän lipun ostaminen onnistui helposti sovelluksella eikä yksittäisten lippujen ostamisesta tai niiden voimassaolosta tarvinnut huolehtia. Berliinissä kurssin sijainti vaihtui viime hetkellä Friedrichshainin kaupunginosasta Charlottenburgiin, joka olikin uusi tuttavuus. Onneksi sain vaihdettua majoituksen lähemmäs, koska matkaa näiden alueiden välillä on. Ennen kurssin alkamista ehdin laskeutua matkasta tutustumalla Charlottenburgin linnaan ja sitä ympäröivään puistoon, jossa riitti käveltävää, katseltavaa ja tunnelmallisia nurkkauksia vaikka lounaseväiden nauttimiseen. Tulppaanit olivat kukassa ja kaikki keväisen vihreää.

Ensimmäisen kurssipäivän jälkeen kokoonnuimme Alexanderplatzille, josta opas lähti ohjaamaan meitä kävellen ympäri kaupunkia pääasiassa Mitten alueella. Tutustuimme mm. museosaareen ja parlamenttitalon ympäristöön. Kovasta tuulesta ja pienestä sateesta huolimatta suuri osa jaksoi kaksituntisen kävelyn loppuun asti. Saimme koko ajan vinkkejä, mihin kohteisiin kannattaa palata ja mihin ja miten kannattaa varata liput etukäteen.

Olen käynyt Berliinissä aiemminkin, mutta uutta nähtävää riittää aina. Olen monesti kävellyt Humboldt Forumin museon ohi, mutta en ole aiemmin eksynyt sisälle asti. Tarjolla oli yhden ja kahden päivän lippuja. Jos aika vain riittää, suosittelen kahden päivän lippua. Otin yhden päivän lipun ja yritin kävellä koko museon läpi päivässä. Tähän en kuitenkaan pystynyt vaan katsomatta jäi lähes puolet. Museossa oli monta erillistä kansantieteellistä näyttelyä useammassa kerroksessa. Aloitin kierrokseni sisääntuloaulasta interaktiivisesta näyttelystä, joka laittoi pohtimaan perhekäsitystä. Tämä antoi mielenkiintoisen linssin muille näyttelyille. Perhe teemana toistui pitkin näyttelyitä. Tämä olikin erittäin hedelmällinen pohjustus, kun kurssin lopulla käsittelimme elämän eri osa-alueiden tasapainoa, jossa perheellä voi olla suuri merkitys. Näyttely kannusti myös kyseenalaistamaan kovin ahtaita käsityksiä perheestä ja pohtimaan, mitä ja keitä perhe itselle tarkoittaa.

Baltian kautta kotia kohti

Kotimatka alkoi lauantaina aamupäivällä, kun hyppäsin junaan kohti Varsovaa. Varauduin runsaalla vaihtoajalla, koska olin kuullut varoituksia myöhästyneistä tai perutuista junista Saksassa. Puolan rautateiden juna kuitenkin kuljetti minut etuajassa Varsovan keskusrautatieasemalle, josta oli tarkoitus jatkaa myös matkan seuraavalle etapille. Ilta oli lämmin ja kaunis, ja ehdin kävellä ympäri Varsovaa. Aseman lähistöltä löytyi hyvin paikkoja, joista sain eväille täydennystä. Asema oli siisti ja rauhallinen paikka lauantai-illallakin odottaa jatkoyhteyttä.

Reilun kolmen tunnin odotuksen jälkeen hyppäsin aseman viereiseltä pysäkiltä LuxExpressin bussiin, joka kuljetti Riikan ja Vilnan kautta Tallinnan linja-autoasemalle. Olen kulkenut matkan ennenkin, joten tiesin suurin piirtein, mitä oli odotettavissa 16 tunnin bussimatkalta. Bussifirma oli tällä kertaa itselleni uusi. Bussia siivottiin pitkin matkaa, mistä syystä se pysyi siistinä ja raikkaana koko matkan. Penkit sai käännettyä lähes makuuasentoon, joten sain nukuttua matkalla ihan kohtuullisesti.

Pitkän paikallaan istumisen jälkeen kävely Tallinnan satamaan oli kuitenkin kauniina kevätsunnuntaina raitiovaunua houkuttelevampi vaihtoehto. Lautta vei vielä viimeisen etapin Itämeren ympäri kohti Helsinkiä ja kotia. Matkat eivät olisi voineet oikeastaan mennä yhtään paremmin. Toki joskus matkalle voi tulla odottamattomia mutkia, mutta suosittelen silti lämpimästi selvittämään vaihtoehtoja lentämiselle!