Taiteen ja luovuuden äärellä Barcelonassa

Blogin kirjoittaja: peruskoulun lukutaitovaiheen resurssiopettaja Liisa Häkkinen

Osallistuin heinäkuussa Barcelonassa järjestetylle Erasmusplus-kurssille, jonka teemana oli Art, Music and Dance Therapy for an inclusive classroom. Kurssin järjestäjänä toimi Europass Teacher Academy. Tavoitteena oli lähestyä taidetta ja luovuutta monipuolisesti, tutustua taiteen ja luovuuden tutkitusti positiivisiin ominaisuuksiin, sekä oppimista ja kriittistä ajattelua edistäviin vaikutuksiin, joita voi myös hyödyntää opetustilanteissa. Kurssi oli valtavan ihana, ja sen toteutus oli hyvin onnistunut.

Katalonian kansallistaidemuseossa Picasson teoksen äärellä.

Barcelona

Heinäkuinen Barcelona hieman jännitti. Yksi Euroopan ja koko maailman suosituimmista turistikohteista pahimpaan sesonkiaikaan, paahteesta pätseiksi muuttuneet keskiaikaiset kadut, joiden kivisten seinienkin tiesin hehkuvan kuumaa ilmaa turistilaumojen jo valmiiksi hikinoroja valuville punaisille niskoille. Näin mielessäni myös turistimassojen muodostaman loputtoman panssarimuurin keskustan kaduilla. Yhtälö ei tuntunut erityisen houkuttelevalta. Barcelona oli kuitenkin minulle entuudestaan hyvin tuttu kohde, joten ajattelin suosiolla vältteleväni pahimpia turistinähtävyyksiä ja niiden lähialueita.

Jumalat kuitenkin olivat suosiollisia, ja vaikka Espanjan tv-kanavat varoittelivat maata uhkaavista helleaalloista ja Valenciassa lämpötilat kohosivat 45 asteeseen ja Andalusian Córdobassa 43 asteeseen, Barcelonaa ympäröi suloinen ja miellyttävä lämpö, joka ei kivunnut kolmeakymppiä korkeammaksi. Iltaisin aurinko sukelsi siniseen Välimereen ja lämpö sekoittui kosteaksi ilmamassaksi, joka tuntui iholla samettiselta ja silkinpehmeältä. Majoituin myös kaukana turistilaumoista paikallisten asukkaiden kaupunginosassa Poblenoussa, ja ne kerrat kun sitten kuljin lämpöä hohkaavilla kivisillä keskiaikaisilla kujilla sujuivat oikein miellyttävästi.

Barcelona on taidekaupunkina monella tavalla ideaali. Toisin kuin eteläisessä Euroopassa yleensä, ilmapiiriä leimaa tulevaisuuteen katsova ja innovatiivinen tunnelma. Samalla asenne on välimerellisen boheemi ja taiteelle avoin, ja tämä sekoitus on mielestäni hyvin kiehtova ja inspiroiva. Katalonian modernistinen arkkitehtuuri on esimerkiksi hyvä osoitus siitä, miten fantasiaa ja mielikuvitusta on tuotu osaksi kaupungin asukkaiden arkea. Tällainen suvaitsevaisuus ja positiivinen suhtautuminen luovuudelle ja jopa niille hulluimmille ideoille on monella tavalla ainutlaatuista. Sen vuoksi luovuuden ja taiteen opiskelu ja siihen keskittyminen nimenomaan Barcelonassa oli minusta jo lähtökohtaisesti ihanaa.

Opettajien akatemia

Opettajien akatemia sijaitsi aivan keskustassa hyvien yhteyksien päässä vanhassa ja kauniissa kerrostalossa. Rakennus oli aikoinaan ollut yläluokkaisten perheiden asuintalo, ja sen muistoina talossa oli vanha ja natiseva hissi, lukuisia puoli- ja välikerroksia, joita koristivat upeat seinäfreskot ja koristeleikkaukset, kapeita luokkahuoneita, joiden huonekorkeus oli valtava, ja ahtaita, sokkeloisia käytäviä, jotka oli päällystetty toinen toistaan kauniimmilla mosaiikkilattioilla. Koko talo henki kodikasta tunnelmaa. Lattiat olivat ajansaatossa myös eläneet, kohonneet epätasaisiksi, ja eräs Teacher Academyn työntekijä kertoi tällaisen mosaiikkikuvioinnin olevan tyypillistä nimenomaan katalonialaisille taloille. Lattiat näyttivät hieman nuhruisilta, sillä niitä sai puhdistaa vain tietyillä ja erityisillä pesuaineilla, ja nyt niitä kansoittivat eri maista tulevat opiskelijat. Käytävillä kuului puheensorina, jossa katalaani, espanja, italia, kreikka, englanti ja muut kielet sekoittuvat ihanaksi äänimaailmaksi, ja tunsin heti olevani kuin kotonani. Kurssini ajankohtaan sattui myös Espanjan voittama jalkapallon Euroopanmestaruus. Finaali-iltana keskustaan oli pakkautunut tuhansittain ihmisiä, keskusaukiolle Plaça Catalunyalle oli asennettu valtava kangas loppuottelun seuraamista varten, ja parhaat paikat varattiin jo tuntikausia ennen ottelun alkua. Baarit ja ravintolat olivat aivan täynnä, ja voiton ratkettua eri puolilta Barcelonaa ja sen lähikaupungeista ammuttiin ilotulituksia. Voitto ei kuitenkaan koskettanut kaikkia. Katalonialaiset eivät koe olevansa espanjalaisia, ja esimerkiksi Poblenoun kaupunginosa oli muiden katalaanikortteleiden tapaan hiljainen, kaduilla ei juhlittu eikä rellestetty kuten monissa muissa Espanjan kaupungeissa. Oli kuitenkin ainutlaatuista ja upeaa olla juuri tuolloin Iberian niemimaan maaperällä, olla osana ja aistia tunnelmaa, joka paikoin oli käsinkosketeltavissa.

Taidetta ja retkiä

Kurssimme oli jaettu kahteen opiskeluryhmään, jotta ryhmäkoko pysyi pienenä ja vuorovaikutus ja yhteiset projektit sujuisivat helposti ja luontevasti. Olin kurssin ainoa suomalainen, ja muut osallistujat tulivat Italiasta, Itävallasta, Unkarista ja Puolasta. Vetäjämme Paula oli kotoisin Argentiinasta. Meillä oli alusta alkaen valtavan hyvä, kannustava ja positiivinen yhteishenki, ja kaikki kurssilaiset olivat mukavia ja empaattisia. Kaikki olivat kaikki erilaisia opettajia, mutta minä olin ainoa, joka työskenteli aikuisten perusopetuksessa ja maahanmuuttajien kanssa. Työpaikkamme sekä suomalainen koulutusjärjestelmä kiinnostivat kovasti ja herättivät myös ihailua. Pidimme aluksi kaikki esitelmän omasta työstämme. Suomalaiseen rationaaliseen tapaan olin keskittynyt tehtävänannon mukaisesti esittelemään työtämme, kun italialaiset esittelivät esimerkiksi italialaisia ruokia. Italian saappaankorosta Barin kaupungista kotoisin olevat ihanat daamit kertoivat paikallisista pastaruuista ja minäkin sitten ex tempore pääsin kertomaan siitä, kuinka Suomessa saa jokamiehen oikeuksilla kerätä mustikoita vaikka presidentin pihamailta.

Teimme myös mielenkiintoisia retkiä. Toisena kurssipäivänä suuntasimme Katalonian kansallistaidemuseoon MNACiin, joka oli minulle entuudestaan tuttu. Ensimmäisenä harjoituksena vetäjämme Paula esitteli meille muutamia taideteoksia, joiden edessä meidän tuli tarkastella herääviä ajatuksia, mielikuvia ja niitä tarinoita, joita kerromme itsellemme kuvien perusteella. Sitten hän haastoi meitä ajattelemaan toisin ja kyseenalaistamaan mahdolliset ennakkoluulot ja ajatukset esittämällä kysymyksiä tai paljastamalla yllättäviä faktoja maalauksiin liittyen. Tämä oli mielenkiintoinen tapa tarkastella tiedostamattamme itsellemme kertomiamme tarinoita ja haastaa näkemyksiämme ja laajentaa ajatuksiamme luovien ratkaisujen ja ajatusten suuntaan.

Esimerkkinä voi mainita vaikka taideteoksen, jossa alaston naisfiguuri on sommiteltu makaamaan divaanilla objektifioidussa asetelmassa katseen kohteena, kuin odottaen maalaria (tai asiakasta) saapuvaksi luokseen. Muuttuisiko ajatuksemme tilanteesta toisenlaiseksi, jos tietäisimme maalarin olleen nainen? Tai hieman kiinnostavampana ja raikkaampana esimerkkinä maalaus, jossa on kuvattu kadulla istuva työläisnainen. Hänen päänsä on painuksissa ja hautautuneena syliin paljastaen katsojalle vain tummien hiusten peittämän takaraivon, naisen polvet ovat koukussa ja hän on ristinyt käsivartensa niiden ympärille. Tunnelma oli monen mielestä surullinen ja ahdistava. Maalauksessa kuvattu nainen oli kuitenkin alkuperäisväestön edustaja, jotka tietyissä Latinalaisen Amerikan maissa perinteisesti nukkuivat työtauoillaan edellä kuvatussa asennossa vielä sata vuotta sitten.

Labyrinttipuisto

Toinen mielenkiintoinen retkikohde suuntautui labyrinttipuistoon. Olin tästä kohteesta iloinen, sillä siellä vierailu oli pitkään ollut toivelistallani. Parc del Laberint sijaitsee Horta-Guinardon kaupunginosassa, jossa Gaudin puistoa lukuunottamatta vierailee vähiten turisteja kaikista Barcelonan kaupunginosista. Tunnelma olikin virkistävä, kauniin ja romanttisen puiston poluilla kohtasi vain katalaania puhuvia koululaisryhmiä. Antiikin legendan mukaan Minotaurus teljettiin labyrinttiin. Tarina kertoo, että Ariadne etsii Minotaurusta ja pelkää kohtaavansa hirviön sokkeloisilla käytävillä. Labyrintin keskellä odottaa kuitenkin Eros, rakkaudenjumalan patsas. Kun on löytänyt tiensä rakkauden luokse, on vielä valittava oikea polku ulos.

Kaiken konfliktin ja kaaoksen ytimessä on rakkaus, pyörremyrskyn liikkumaton silmä, mahdollisuus muutokseen. Sotkuisen mentaalienergian ja takkuavien tilanteiden sisällä jossain piilotettuna on luova ratkaisu, ja siihen luovaan puoleen, intuitiiviseen tietoon ja oivallukseen, pyrimme saamaan yhteyttä labyrintin loputtomilla käytävillä. Olin ensimmäinen joka ratkaisi labyrintin ja löysi tien ulos, omaksi yllätyksekseni.

Sanoin vetäjällemme Paulalle, ja hän pyysi minua kirjoittamaan tästä, että rakkauden luona meille avautuu monta polkua. Jotkut polut johtavat heti umpikujaan, toiset ovat vähän pidempiä reittejä, mutta niitä pitkin joutuu kuitenkin palaamaan takaisin lähtöpisteeseen. Sitten jossain vaiheessa löytyy sellainen polku, joka on vähän helpompi, vaikka kulman taakse ei aina näe, eikä jokainen mutka tunnu toiveikkaalta tai houkuttelevalta. Se polku on kuitenkin se tie, joka lopulta johtaa pois konflikteista, pois hirviön pelosta, ja on ainoa tie joka tuo vapauden. Mielenkiintoista, eikö vain.

Labyrintin ratkaisemisen jälkeen Paula vetäytyi hieman syrjemmälle ja kutsui meidät yksitellen luokseen. Hänellä oli kädessään kannellinen rasia, ja sitten hän sanoi minulle haluavansa antaa minulle lahjan, koska olin ensimmäinen, joka ratkaisi labyrintin. Rasian sisällä oli peili, ja kannessa tämä persialaisen sufimystikon ja runoilijan Jalad ad-Din Mohammad Balkhi Rumin runo.

Taiteen ja luovuuden merkityksestä

Vaikka puistoretket ja maalausten katsominen ovat tietysti ihania asioita lähes kenen tahansa mielestä, minkälaisen opetukseen kohdistuvan vyyhdin tästä kaikesta voi sitten keriä? Kuljimme labyrintin ratkaisemisen jälkeen puiston yhteydessä sijaitsevan kauniin ja metsäisen aukion keskellä sijaitsevalle lammelle, jossa kukkivat vaaleanpunaiset lootuskukat ja teimme mm. erilaisia mindfulness-harjoituksia. Tarkoitus ei toki suinkaan ollut rauhoittaa meitä labyrinttikokemuksen jälkeen vaan kokeilla omakohtaisesti harjoituksia, joita voi soveltaa opiskelijoiden kanssa ryhmätilanteissa. Tutkimme tapoja ja harjoitteita, jotka paitsi vahvistavat ryhmän yhteenkuuluvuuden dynamiikkaa, myös auttavat opiskelijoita pääsemään flow-tilaan, jossa oppiminen ja luovat ratkaisut saavat sijaa syntyä.

Retkipäivien jälkeen pääsimme kunnolla opiskelun makuun ja perehdyimme mm. erilaisiin tieteellisiin tutkimuksiin luovuuden ja taiteen merkityksestä ja niiden moniuloitteisista ja hyvistä ominaisuuksista. Taiteen arvo ei ole vain kauneuden parantavassa voimassa ja esteettisissä elämyksissä, jotka tietysti itsessään ovat arvokkaita ja tarpeellisia meille kaikille. Luovuus on eteenpäin vievä voima, joka avaa uusia ovia, saa ajattelemaan uudella tavalla ja johtaa innovatiivisiin ratkaisuihin ja oivalluksiin. Samalla luovuudella vahvistetaan kriittisen ajattelun taitoja, taide ja luova tekeminen ovat väyliä monialaiselle oppimiselle ja taiteen tekeminen onkin oiva keino vahvistaa itsetuntemusta, oppia tuntemaan itseään uudella ja syvemmällä tavalla. Taiteen keinoin ja taideprojektien avulla voidaan hyvin tukea monimuotoisia ryhmiä ja erottavan erilaisuuden kokemuksen sijaan luoda yhteenpunovia ja positiivisia tilanteita ja ajatuksia.

Ovia avaava taide

Taiteen ja luovuuden äärellä on mahdollista avata sellaisia ovia, joita tiedostava ja sanoittamista kaipaava mielemme ei heti tavoita. Kuitenkin sen oven kautta virtaavat uudet ideat, ajatukset, ratkaisut ja mahdollisuudet. Pohdin itsetuntemuksen vahvistamisen tärkeyttä jo kohderyhmämmekin kannalta. Moni opiskelijamme esimerkiksi tulee taustasta, jossa he eivät koskaan ole miettineet, mistä juuri he pitävät ja miksi. Tällaisen itsetuntemuksen oven avaaminen saattaa olla ratkaisevan tärkeää yksilön elämänvalintojen kannalta. On myös hyvä muistaa, ettei tarvitse olla taitelija, taiteen harrastaja, taiteentekemisessä harjaantunut tai edes taiteesta pitävä henkilö voidakseen kokea merkittäviä ja puhuttelevia asioita taideteosten äärellä. Taiteen kautta saatu kokemus avaa meissä asioita, jotka voivat edesauttaa jonkun luovan, aivan toiselle elämänalueelle kohdistuvan oivalluksen tai valinnan syntymistä.

Katalonian kansallistaidemuseon edustalla kukkivat köynnökset, vihreät papukaijat lentelivät pinjapuista kohti huumaavasti tuoksuvia mimosoja ja pysähdyin kuuntelemaan ympärillämme kuuluvaa kaskaiden siritystä. Yht´äkkiä se täytti koko maiseman, edessä aukeavan miljoonakaupungin äänet jäivät taka-alalle ja katsoin, kuinka valo siivilöityi lehtipuiden lomasta läikikkäinä, helpottavina ja huojentavina varjoina kivisille portaille. Nyt askelmat eivät olleet enää harmaita, vaan kuviollisia, ja jokin tutussa maailmassa oli toisin, muuttunut. Tällaiset pienet kokemukset ovat mahdollisia kaikille, ei tarvitse olla mitään arkea hienompaa kokeakseen puhuttelevan elämyksen vaikka opetustilanteessa. Joskus muutos on se pieni, aukeava luova polku, jonka äärellä ei tiedä, minkälaisen valtameren äärelle se vielä johtaa.

Lopuksi

Itselleni kurssista jäi päällimmäiseksi muistoksi kohtaamiset ihanien ihmisten kanssa ja luovan, positiivisen, kannustavan ja empaattisen ilmapiirin parantava ja kantava voima. Työskentely sellaisessa ilmapiirissä oli itsessään sujuvaa, ideoitakin syntyi jouhevasti ja luovuuteen kuuluva kokeilu, toisin sanoen mokailu, oli inspiroivaa ja toimi kimmokkeena kehitykselle, ei kynnyksenä johon kompastuu. Kaiken kaikkiaan kurssi oli ihana ja aluksi helpoilta tuntuvilla harjoituksilla ja askartelullakin oli syvempi ja harkitumpi tarkoitus, joka kurssin myötä vahvistui ja selkiintyi. Aina ei myöskään tarvitse opiskella itselleen jotain ihan uutta saadakseen inspiroivia ja hyviä kokemuksia. Mukavat kurssikaverit myös innostivat ajattelemaan tuttujakin asioita uusista näkökulmista, ja kertaamalla itselleni entuudestaan tuttuja asioita jonkin uuden ihmisen kertomana aukesi uudenlaista inspiraatiota ja syntyi uusia luovia ja taiteellisia ideoita.