Blogin kirjoittaja: peruskoulun suomen ja englannin kielen opettaja Riitta Ala-Pöllänen

Erasmus+ -vaihdossani osallistuin kurssille, jonka otsikko oli ’From CLIL to Translanguaging: Strategies to Integrate Migrants’. Kurssin järjesti europass Teacher Academy, jolla on paljon erilaisia koulutuksia monissa kaupungeissa ympäri Eurooppaa. Itse valitsin Berliinin kurssipaikaksi.

Kansainvälinen ryhmä ruokki hyviä keskusteluita

europass Teacher Academyn toimitilat sijaitsevat Itä-Berliinin alueella Friedrichshainin kaupunginosassa, joka olikin itselleni uusi alue muuten melko tutussa kaupungissa. Ryhmäämme oli ilmoittautunut 9 osallistujaa, joista valitettavasti 2 ei koskaan ilmaantunut paikalle, ja niinpä meitä oli vain 7. Vaikka ryhmämme oli pieni, kulttuuriset taustatekijät tekivät kombinaatiosta todella mielenkiintoisen: 5 ruotsalaista, joiden taustat olivat Algeriassa, Somaliassa ja Kiinassa/Intiassa sekä 1 espanjalainen ja minä supisuomalaisena. Opettajamme oli Barbara – ihana, ehta, rönsyilevä italialainen! Näillä taustoilla päivittäiset keskustelumme olivat hyvin pitkäkestoisia, rönsyileviä ja todella antoisia – joskus jopa siinä määrin, että tauot unohtuivat juttujen vaihdon melskeessä.

Barbara on hurmaava opettaja, jolla on niin akateemista tietoa kuin myös vuosien käytännön kokemusta maahanmuuttajien kielenopetuksesta – jopa niin sanotusti ’from the front line’ eli Italian Calabriasta, jonne on jo vuosien ajan saapunut kymmeniätuhansia maahanmuuttajia. Hän kertoi meille koskettavia ja samalla opettavaisia tarinoita erilaisista kotoutumisen ja kielen opettamisen käytännöistä.

Kielikylvyistä ja kieleilystä

Joka päivä käsittelimme eri näkökulmia kielenoppimiseen ensin teorian pohjalta ja sitten käytännön esimerkein ja tarinoin. Itse opetan suomea toisena kielenä ja myös englantia aikuisille maahanmuuttajille, jotka suorittavat peruskouluopintoja. Koska olen itse opiskellut opettajaksi alun perin 1980-luvulla ja englantilaista filologiaa 2000-luvun alussa, ovat käsitykset kielenoppimisesta muuttuneet (onneksi!) aika lailla, ja tällä kurssilla sain paljon lisätietoa aiheesta.

Kurssin nimessäkin mainittu CLIL eli Content and Language Integrated Learning viittaa Suomessakin käytössä olevaan kielikylpy tai -suihku -tyyppisen opetukseen. Vieraan kielen käyttö rajataan siinä vain oppimistilanteisiin. Kurssin pääaihe eli translanguaging suomennetaan yleensä kieleilyksi, jossa eri kielet mielletään toisiaan täydentäviksi ja siten oppimistilanteissa käytetäänkin hyväksi opiskelijan osaamia kieliä. Tämä menetelmä rohkaisee opiskelijoita ennemminkin käyttämään kaikkia osaamiaan eri kieliä ja murteita joustavasti kommunikoidakseen ja kertoakseen ajatuksensa muiden ymmärrettäväksi.

Vapaa-ajalla monipuolista kulttuuriohjelmaa

Opetuspäivien jälkeen tutustuin omatoimisesti Berliinin kulttuuritarjontaan taidenäyttelyissä, baletissa ja konserteissa eri puolilla kaupunkia. Kurssilaisille järjestettiin myös mahdollisuus osallistua kahdelle kävelykierrokselle. Uusi tuttavuus, Friedrichshainin kaupunginosa, on monimuotoinen ja monipuolinen, mielenkiintoinen, rosoinen osa Berliiniä; vallattujen, graffiti-seinäisten talojen lomassa on kauniita puistoalueita, jotka selvästi ovat paikallisten ’olohuoneita’ koko päivän ajan. Hyviä ravintoloita on vieri vieressä joka korttelissa levittäytyen katuterasseille. Tunnelma on samalla kertaa rauhallinen ja aktiivinen.

Innostusta tulevaan

Tämä Erasmus+ -kokemus oli aivan erinomainen. Yhden viikon aikana sai kuitenkin hiukan raapaistua pintaa kurssin aiheista, jotka olivat minulle suurelta osin täysin uusia. Tähän olisikin hienoa osallistua ’jatkokurssille’, jolla syvennettäisiin ja laajennettaisiin näitä tietoja. Runsauden pula tuli eteen jo oman lähtöni suunnitteluvaiheessa, kun eri aiheisia kursseja on tarjolla pitkä lista ja oli vaikeaa päättää, minkä kurssin valitsee ja missä kaupungissa. Ehkä ensi vuonna haluankin oppia taas jotain aivan uutta!