Search Etusivu Toggle Menu
Home Search

Ajankohtaista

Etusivu > Ajankohtaista > Sanakirjoja ja saijjua* – eväitä venäjän kielen opiskeluun

Sanakirjoja ja saijjua* – eväitä venäjän kielen opiskeluun

Yllättävän nopeasti koitti taas se aika vuodesta, kun illat tuntuvat päivä päivältä hämärimmiltä ja aamuisin on pakko etsiä sormikkaat käteen ennen ulos lähtemistä. Paluu rutiineihin on vääjäämättä edessä, ja kesälomalla höllentyneet aivot ja kroppa tarvitsevat pientä preppausta syksyn pimeyksien kohtaamiseen. Tähän oivallista rohtoa tarjoaa tietysti kansalaisopisto satoine harrastusmahdollisuuksineen.

Itse olen yrittänyt saada tanssi- ja liikuntakurssieni oheen mahdutetuksi vuosittain yhden kielikurssin, jotta myös aivot saisivat nauttia jumppatuokioista. Viime vuonna kieleksi valikoitui venäjä, jonka alkeet olin muutama vuosi sitten jo opiskellut, mutta katsoin parhaaksi ilmoittautua uudestaan alkeisryhmään. Tänä vuonna opinnot jatkuvat siis alkeiden kakkoskurssilla.

Venäjä on kiinnostanut pitkään ennen kaikkea maantieteellisen läheisyytensä, mutta myös käsittämättömän rikkaan kulttuurinsa vuoksi. Muutaman Venäjälle suuntautuneen matkan jälkeen motivaatio kielen opiskeluun on vain kasvanut entisestään huomattuani, ettei muista osaamistani kielistä ole merkittävästi apua etenkään turistikeskusten ulkopuolelle mentäessä. Kykenemättömyys puhua ja ymmärtää paikallista kieltä on tehnyt kommunikoinnista ja liikkumisesta kömpelöä ja hapuilevaa. Ja toisin kuin usein Suomessa, venäläiset eivät tunnu pahemmin harmittelevan puutteellista englantiaan, vaan pikemminkin kummastelevat hölmön turistin onnetonta kielitaitoa. Venäjän matkoilla onkin ennen kaikkea harmittanut se, että vaikka kulttuurisesti koen venäläisten kanssa lähempää yhteenkuuluvaisuutta kuin vaikkapa espanjalaisten kanssa, asettaa kielitaidottomuus minut välttämättä ulkopuolisen asemaan. Kieli on loppupeleissä ratkaiseva avain kulttuurisen identiteetin ymmärtämiseen ja se avaa myös uuden tavan ajatella. Esimerkiksi kopulan (olla-verbin) puuttuminen venäjän lauserakenteessa nyrjäyttää väistämättä konventionaalista tapaamme hahmottaa kieltä.

Olisi jo korkea aika sille, että hienoa kieltä opittaisiin arvostamaan täällä meilläkin nykyistä enemmän, eikä vähiten rajanaapuruuden vuoksi. Ruotsissa ja Virossa vierailemme vähän väliä, mutta Venäjä on jäänyt monelle suomalaiselle tuntemattomaksi maaksi. Toisaalta kuitenkin Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisia asuu Suomessa yhä enemmän, ja venäläisten matkailu Suomeen päin on viime aikoina jälleen elpynyt ruplan kurssin vahvistuttua. Venäläisyydellä on ja tulee olemaan pysyvä vaikutus suomalaiseen kulttuuriin, kieleen ja yhteiskuntaan.

Eteenpäin kirjain kirjaimelta ja sana sanalta

Vaikka hallitsenkin kyrilliset aakkoset auttavasti, tuntuu sujuva lukeminen ja kirjoittaminen olevan valovuosien päässä. Hidas aakkosten tavaaminen ja kieli keskellä suuta kirjain kirjaimelta kirjoittaminen pistää pohtimaan myös koko luku- ja kirjoitustaidon käsitettä. Me länsieurooppalaiset  jumitumme niin kovin usein käsitykseen siitä, että lukutaito mitataan latinalaisten aakkosten hallinnalla, ja vasta kiinan, japanin, venäjän, korean, arabian tai hindin alkeiskurssilla havaitsemme itse olevamme lukemisen ja kirjoittamisen suhteen samankaltaisessa asemassa kuin lukutaidottomina pitämämme maahanmuuttajat.

Venäjän omaksuminen on eittämättä ollut hitaampaa kuin minkään muun tähän asti opiskelemani kielen, mutta se myös tarjoaa tuon tuosta palkintoina pieniä oivalluksia. Se tunne, kun onnistuu kirjoittamaan useamman sanan peräkkäin ilman epäonnistumisia! Ja miten hienoa huomata erottavansa tuttuja sanoja kadulla ohisoljuvasta venäjänkielisestä puhevirrasta! Lainasanoista puhumattakaan! Olen toki tiennyt Stadin slangissa olevan runsaasti venäläisperäisiä sanoja (sontsa, kohmelo, lafka, murju, jne.), mutta ilahtuneena olen huomannut lainasanoja löytyvän slangin lisäksi myös edesmenneen täysin suomenkielisen karjalaisen mummoni sanavarastosta (a vot, koussikka, tsaiju tai saijju*). Ja kuinka usein tulemme ajatelleeksi, että niinkin arkipäiväiset sanat kuin ikkuna, lusikka, kuljeskella, tuumailla ja tavara ovat kulkeutuneet kieleemme itänaapurista.

Suhtautuminen venäjän kieleen voi tietyissä piireissä olla edelleen penseää milloin historiallisten syiden, milloin Venäjän poliittisen tilanteen ja ihmisoikeusloukkausten tai milloin ihan vain yleisen typeryyden ja rasismin vuoksi, mutta toivoa sopii, että kieli ja kulttuuri osattaisiin nähdä irrallisina putinismista, uskonnollisesta fanatismista ja nationalismista. Omat lähitulevaisuuden tavoitteeni venäjän kielen suhteen ovat toistaiseksi melko maltilliset ja käytännönläheiset, mutta ilman muuta pitkällä tähtäimellä toivoisin pystyväni lukemaan Puškinia alkuperäiskielellä, viimeistään sitten eläkepäivien ratoksi!

*Saijjulla, tsaijulla ja tsaikalla tarkoitetaan itämurteissa teetä (ven. чай [tšaj]).
Yllä olevassa kuvassa tosin kaalikeittoa (toim. huom).

 

**

Teksti ja kuvat: Venla, Helsingin aikuisopisto