Search Etusivu Toggle Menu
Home Search

Ajankohtaista

Etusivu > Ajankohtaista > Kehon linjauksia ja tanssin iloa

Kehon linjauksia ja tanssin iloa

Fiilis on innostuneen odottava astuessani sisälle opiston kellarikerroksen liikuntatilaan. Alkamassa on kesän aikuisbaletin alkeiskurssi ja olen palaamassa yli 25 vuotta sitten lopettamani harrastuksen pariin ensimmäistä kertaa.

Oma tanssihistoriani alkoi nimenomaan balettitunneilla kuusivuotiaana. Olin ruinannut vanhemmiltani pitkään, että pääsisin balettikouluun, ja lopulta haaveeni toteutui. Kuitenkin baletin kurinalaisuus ja systemaattisuus eivät puhutelleet kuusi-seitsemänvuotiasta itseäni ja lopetin harrastuksen jo noin vuoden kuluttua sen aloittamisesta. En enää muista, minkälaisia odotuksia minulla oli lajin suhteen ollut, mutta muistan balettitunteihin liittyneen kärsimättömän olotilan ja tylsistymisen, eivätkä järjestelmällinen perusasentojen treenaus ja tankoharjoittelu tuntuneet tuolloin kovin mielekkäältä. Olin kaiketi haaveillut ballerinojen tyllisistä tutuista ja lennokkaista pirueteista, mutta jättänyt huomiotta sen, että helpoilta näyttävät liikkeet ovat vuosikausien tinkimättömän treenaamisen tulosta. Lyhyt kokeiluni balettimaailmassa vaikutti mahdollisesti jossain määrin myös siihen, että tanssiharrastukseni jäi baletin lopettamisen jälkeen jäihin lähes kymmeneksi vuodeksi. Kun sitten teininä aloitin tanssin uudestaan, tällä kertaa jazz- ja nykytanssin parissa, imaisi tanssi minut mukaansa, enkä sen koommin enää jättänyt harrastusta. Vuosien varrella olen harrastanut lukuisia lajeja afrikkalaisesta tanssista butoon ja itämaisesta tanssista twerkkaukseen, mutta unohduksiin jäänyttä balettia en saanut aloitettua uudelleen. Olin toki koko ajan kiinnostuneempi kokeilemaan sitä uudestaan, mutta kurssien ajankohdat eivät vain tuntunut koskaan sopivilta. Intoni olikin suurta, kun huomasin opiston kesäkurssin järjestettävän kerrankin minulle sopivina päivinä.

Ensimmäinen tunti alkaa lattiatasosta. Opettajamme Susanna Nurminen toivottaa meidät tervetulleiksi ja istuudumme patjoille. Haemme selälle oikeaa asentoa ja teemme istuma-asennossa jalkojen aukikiertoja, nilkan ojennuksia ja ylävartalon taivutuksia. Pian pääsemmekin testaamaan samoja liikkeitä seisoma-asennossa tangolle. Tämähän alkaa tuntua baletilta! Susanna kertoo meille, että lyhyellä kesäkurssilla käydään läpi täysin samoja asioita kuin aikuisbaletin alkeiden viikkotunneilla. Mitään ennakkotietoja ei vaadita, mutta liian helpolla kukaan tuskin tulee pääsemään.

Jo ensimmäisen tunnin aikana tutustumme jalkojen ja käsien perusasentoihin: ensimmäinen, toinen ja kolmas asento tulevat tutuksi kuten myös näissä tehtävät pliét. Kanssakurssilaisten kasvoilla näkyy keskittyneitä ilmeitä, mutta myös hymyt ovat herkässä. Susanna ohjaa meitä jämäkästi ja kannustavasti. Huumoria ei myöskään puutu näiltä tunnilta, ja ilmassa on kaikkea muuta kuin lapsuuden balettitunneilta tuttua levottomuutta ja pitkästymistä. Susanna opettaa baletin lisäksi myös Klein-tekniikkaa, jossa pääpaino on kehon linjauksilla, ja tämä on hänen pääasiallinen kiinnostuksensa kohde myös baletissa. Tuntuu hyvältä keskittyä perusteellisesti kyynärvarsien ja jalkaterien asentoihin ja jäsenten pehmeisiin liikelinjauksiin. Liikkeet tehdään tasapuolisesti kehon molemmilla puolilla. Puolentoista tunnin jälkeen huomaan, etten ole kertaakaan tanssitunnin aikana ajatellut työasioita enkä sen puoleen muitakaan mieltä painavia asioita. Yllätyksekseni kurinalaisuus ja järjestelmällisyys tuntuvat tällä kertaa pikemminkin helpottavilta ja rentouttavilta, eivätkä lainkaan tukalilta.

Neljän kurssikerran aikana perustermistöltäkään ei voi täysin välttyä: allongé, tendut, tendu jetét, relevé ja grand pliét tulevat ainakin pintapuolisesti tutuksi. Paikoillaan tehtävien liikesarjojen lisäksi pääsemme marssimaan ja sipsuttelemaan salin poikki. Taustalla soi kaunis klassinen musiikki. Balettiliikkeiden ohessa huolletaan myös kehoa: jalkapohjia avataan hierontapallojen avulla, hartioita pyöritellään ja lihaksia venytellään. Huomaan itse keskittyväni tekemiseen välillä niin täysillä, että lihakset tuntuvat jäykistyneen, mutta onneksi jäykkyyteen voi vaikuttaa asian tiedostamalla ja pyrkimällä rentouttamaan lihasryhmiä ja hengittämään syvään liikkeen aikanakin. Saan ajoittain itseni kiinni myös vakavuudesta, mutta onneksi muistan taas kerran, että tanssin ihanuushan piilee juuri sen ilossa. Turha pönötys pois ja hymyä huuleen – tämä onnistuu ihan hyvin balettisalissakin!

En ehkä vielä löytänyt sisäistä prima ballerinaani tämän kurssin aikana, mutta balettikurssi toimi hyvänä muistutuksena siitä, että tanssi tosiaan on se oma juttu, josta voi lajista riippumatta löytää keveyttä, iloa, huumoria ja ilmaisuvoimaa. Tanssin kehollinen kokeminen voi olla riemukasta ja vallatonta, ja hyvinkin erityyppisten tanssiliikkeiden kokemusmaailmat poikkeavat itse asiassa yllättävän vähän toisistaan. Afrikkalaisen tanssin yhteisöllisyydestä, japanilaisen buton kehollisista mielikuvaharjoituksista, reggaetonin villistä sheikkauksesta, argentiinalaisen tangon herkkyydestä ja baletin sulavista linjauksista voi kaikista löytää yhdistäviä tekijöitä. Autenttinen, kielelle kääntymätön kehollinen kokemus ja silkka liikkeen kokemisen ilo ovat ainakin itselleni niitä tekijöitä, jotka erottavat tanssin kuin tanssin arkikokemuksesta.

***

Teksti: Venla, Helsingin aikuisopisto