Search Etusivu Toggle Menu
Home Search

Ajankohtaista

Etusivu > Ajankohtaista > Juttutuokio joogaopettajan kanssa

Juttutuokio joogaopettajan kanssa

Ei tarvitse kuin naputella sana ”jooga” netin hakukoneeseen saadakseen käsityksen mielikuvista, joita joogalla meille myydään. Joogan harrastamisen luvataan tuovan tyyneyttä, rauhaa, harmoniaa, onnea ja tietysti täydellisen jäntevän vartalon. Värikkäät joogalegginssit kelpaavat jo virallisempaankin tapaamiseen, ja länsimaiset ihmiset tekevät minuuttiaikatauluja saadakseen joogatunnin mahtumaan hektiseen viikko-ohjelmaansa.

Joogatrendi ei näytä olevan laskussa. Päinvastoin, joogasta puhutaan yhä edelleen kaikkialla, ja kaikki julkkiksia ja eläkeläisiä myöten harrastavat sitä. Toinen toistaan viihtyisempien joogastudioiden lisäksi joogaa tarjotaan nyt lähes jokaisessa tanssikoulussa, kansalaisopistossa ja palvelukeskuksessa, ja uusia, trendikkäitä joogamuotoja putkahtelee tämän tästä. Helsinkiläisten koulujen tarjonnasta löytyy ainakin äijäjoogaa, hotjoogaa, ilmajoogaa, seniorijoogaa, akrojoogaa, olutjoogaa, räppijoogaa, mammajoogaa, astangaa, kundaliinia, yinia ja vinyasaa.

Astanga-opettaja Anni Rainio; kuinka kauas intialaisesta joogaperinteestä uusien joogatrendien kanssa ollaan liikuttu? Onko joogan lukuisien eri lajien takaa löydettävissä jonkinlainen kattokäsite, jonka alle nämä kaikki alalajit yhä asettuvat?

Uskon, että eri lajeja yhdistää käsitys mielen harjoituksesta ja -hallinnasta sekä hengityksen tahdissa tapahtuvasta liikkeestä. Jooga on kokonaisvaltainen laji, jossa ei keskitytä jonkun tietyn lihaksen tai lihasryhmän treenaamiseen eikä siihen, miltä liike näyttää ulospäin, vaan fokus on kehon tuntumassa ja omassa tekemisessä. Ihmisillä on eri syitä aloittaa jooga, mutta usein syitä aloittamiseen ovat halu parantaa omaa keskittymiskykyä, lisätä harmoniaa ja laajentaa kehotietoisuutta.

Opetat itse astangajoogaa, miksi juuri sitä?

Astanga tuntuu minulle omimmilta lajilta. Sen kehoa ja mieltä haastava dynaamisuus koukutti minut lajiin. Lajin opettaminen on kuitenkin haastavaa sen tarkan systemaattisuuden vuoksi. Itse vedän mielelläni alkeisryhmiä, jotta saan oppilaat tutustetuiksi kunnolla lajin perusteisiin.

Kertoisitko vielä omasta joogataustastasi hieman?

Aloitin joogaamisen 14-vuotiaana hathajoogalla ja siirryin astangaan muutamaa vuotta myöhemmin. Harrastus oli on-off –tilassa aina vuoteen 2015 saakka, jolloin löysin astangan uudestaan Nepalissa asuessani. Opiskelin joogaohjaajaksi Intiassa ja aloin opettaa alkeita pian tämän jälkeen. Tämänhetkiseen joogatreeniini kuuluu joko kotona tai studiolla tehty aamuastangaharjoitus. Astanga voi tuntua joskus haastavalta, minkä vuoksi saatan kaivata vastapainoa muista harjoituksista. Vaihtelen sen vuoksi välillä astangasarjasta enemmän vinyasa –tyyppiseen harjoitukseen, jossa valitsen kehoa kuunnellen hyvältä tuntuvat asanat juuri siihen päivään. Lisäksi teen meditaatiota ja hengitysharjoituksia eli pranayamaa.

Joogan kaupallistuminen on ilman muuta tuonut lajille valtavat määrät uusia harrastajia. Näetkö tämän positiivisena asiana?

Joogakiinnostuksen kasvaminen on positiivinen asia, mutta totta kai trendikkyydellä myös rahastetaan, minkä näen jokseenkin ristiriitaisena joogan perusperiaatteiden kanssa. Helsingistä löytyy kuitenkin joogastudioita, jotka huomioivat ihmisten eritasoiset tulot, ja pidän hyvänä myös sitä, että kansalaisopistot tarjoavat edullisia joogakursseja. Saatan joogaopettajana tehdä myös pro bono –työtä omilla ehdoillani ja itselleni sopivalla aikataululla, koska mielestäni joogan tulisi olla kaikille saavutettavissa oleva laji. Toki on muistettava, että yleisesti ottaen joogaopettajatkin tarvitsevat asianmukaisen palkan työstään.

Kulttuurisesta omimisesta eli appropriaatiosta (engl. cultural appropriation) puhutaan paljon. Jopa HS otsikoi jooga-aiheisen juttunsa poleemisesti ”Hindupappien rituaalista on tullut supersuosittu jumppalaji” –otsikolla. Onko joogassa kyse hinduperinteen omimisesta tai eksotisoimisesta?

Kysyin kerran Nepalissa eräältä pyhältä mieheltä, mitä mieltä hän oli siitä, että opetan joogaa länsimaisena ihmisenä, mutta hän vain kehotti minua olemaan oma itseni, eikä nähnyt taustaani opettamisen kannalta ongelmallisena. Seuraavana aamuna minut kutsuttiinkin vetämään joogatunti samaiseen temppeliin ryhmälle paikallisia miehiä. Keskustelu kulttuurisesta omimisesta on kuitenkin tullut entistäkin tärkeämmäksi globalisaation myötä, ja on tärkeää tuntea ilmiöiden taustat. Mielestäni asioiden on silti voitava kehittyä, ja esimerkiksi kaikkien hindulaiseen joogaperinteeseen kuuluvien piirteiden (esimerkiksi harjoituksen tekeminen aina auringonnousun tai -laskun aikaan) noudattaminen Suomessa on täysin mahdotonta jo ihan sääolosuhteiden ja valon määrän eroavaisuuksien vuoksi. Täytyy myös muistaa, että Intiassa joogasta on tullut koko kansalle rakas harrastus vasta lajin kulkeuduttua länsimaiden kautta takaisin juurilleen. Jooga tuottaa hyvää oloa niin monille ihmisille, että se ei saisi olla vain pienelle porukalle rajattu harrastus. Se opettaa universaalia humaaniutta, rakkautta ja tasa-arvoa, ja mielestäni tämä antaa oikeutuksen sille, että kaikkien halukkaiden olisi saatava opetella lajia.

Mitä sellaista jooga tarjoaa, mitä ei muista liikuntaharrastuksista saa?

Missä tahansa harrastuksessa voi saavuttaa täydellisen keskittymisen tunteen, oli sitten kyse tanssista, maalauksesta tai jostain muusta. Siinä missä tämä keskittymisen mielentila voi tulla muiden harrastusten ”oheistuotteena”, on se puolestaan joogan ensisijainen pyrkimys. Tätä tilaa voidaan kutsua eri nimillä: zen, flow tai tietoisuus omasta kehosta ja mielenliikkeistä.

Kenelle jooga sopii?

Se sopii kenelle tahansa kehotietoisuuden ja mielen hallinnan lisäämisestä kiinnostuneelle. On vain hyvä, että valinnanvaraa on nykyisin äijäjoogaa myöten niin laajasti, että jokainen voi löytää oman tulokulmansa lajiin. Esimerkiksi astanga ei välttämättä sovi kaikille fyysisyytensä ja nopeahkon temmon takia, mutta lukuisten joogalajien joukosta jokainen löytää varmasti itselleen sopivan joogamuodon.

Mainostaisitko lopuksi vielä omia tuntejasi.

Astangatunnit sopivat kaikille niille, jotka haluavat haastaa itseään ja kasvattaa mielen- ja kehonhallintaa. Astangaharjoitus on suhteellisen voimakas ja se vaatii jonkin verran lihaskuntoa. Joulun jälkeen opistolla alkaa uusi alkeisryhmä, jonne voi tulla, vaikkei olisi aiemmin joogannut. Alkeisjatkokurssi sopii puolestaan syksyllä tunneillani aloittaneille tai muille aiemmin hieman astangaa tehneille. Alkeisjatkossa jatkamme astangan ykkössarjasta poimituiden asanoiden parissa.

 

Lähteet:

”Hindupappien rituaalista on tullut supersuosittu jumppalaji – nykyjooga on säilyttänyt ripauksen alkuperäistä eksotiikkaansa, mutta voiko sitä enää kutsua joogaksi?” Helsingin sanomat 23.9.2017, katsottu 19.10.2017

**

Teksti: Venla, Helsingin aikuisopisto
Kuvat: Anni Rainio ja Paula Bigler