Search Etusivu Toggle Menu
Home Search

Ajankohtaista

Etusivu > Ajankohtaista > Inspiraation lähteillä

Inspiraation lähteillä

Piirustushistoriani on se tavanomainen: lapsena piirtäminen oli lempiharrastukseni ja saatoin viettää tuntikausia lumoutuneena piirtämisen maailmasta, kuulematta ja näkemättä mitään ympärilläni. Hieno harrastukseni lopahti kouluaikoina innostuksen puutteeseen, sillä kuvaamataidon tunnit tarjosivat säkenöivää inspiraatiota vain harvoin. Lähdin etsimään innoitusta kurssilta ”Puutarhassa – piirustuksen intensiivikurssi”, sillä omatoiminen harrastaminen ei myöskään ole oikein ottanut tulta alleen. Valkoisen kopiopaperin ja vanhasta penaalista kaivetun HB-nysän kanssa voi toki aloittaa, mutta uusi maailma aukeaa jo siitä, kun tutustuu erilaisiin paperilaatuihin ja kynien kovuuksiin. Inspiraation löytymisessä taas aihe on tärkeä. Jos se ei sytytä, loistavaa lopputulosta on turha odottaa. Kuten kurssin opettaja Eeva-Maija Prihakin totesi, väkisin tekeminen näkyy – eikä se näytä hyvältä.

Viikonloppu alkoi katsauksella kasvipiirtämisen historiaan. Samalla saimme nähdä opettajan omia töitä ja päiväkirjamaisia luonnosvihkoja. Perehdyimme lyhyesti myös piirustusvälineisiin kokeillen ja kysellen. Lauantaiaamulla pieni, mutta sitäkin innostuneempi ryhmämme kokoontui Talvipuutarhan edustalla. Paikka oli ihanteellinen ja hurmasi jo pelkillä tuoksuillaan. Aloitimme piirtämällä ulkona nopeita luonnoksia puista opettajan ensin havainnollistettua asiaa. Kasvien ja maisemien piirtämisessä vaikeimmalta tuntuu runsauden pelkistäminen. Miten tuoda esiin puun olemus olematta liian yksityiskohtainen? Tähän ongelmaan nopea luonnostelu näytti olevan oivallinen opettelumetodi. Eeva-Maija neuvoi valitsemaan aluksi mahdollisimman yksinkertaisen mallin, vaikkapa vain yhden lehden, joten valitsin sisätiloissa oksan, joka viehätti minua kaartuvilla muodoillaan. Loppupäivän hahmottelin yksityiskohtia herkullisen värisestä cliiviapenkistä. Päivän päätteeksi oli kiinnostavaa nähdä muiden töitä ja kuulla minkälaisia tuntemuksia kurssilaisissa oli herännyt. Opettajan mukaan jokaisella on omanlaisensa viiva ja se todella näkyi töissä.

Jos lauantai tuntuikin haparoivalta alkusoitolta, niin sunnuntaina pääsin vauhtiin. Paikkana oli tällä kertaa Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha ja aloitimme päivän tekemällä kasveista nopeita luonnoksia. Yllättävän hauskaa ja tehokasta: silmä oppi nopeasti poimimaan olennaisen. Sen jälkeen aihe oli vapaa. Valitsin haasteen vuoksi lummelammen harjoitellakseni pelkistämistä. Aiheen runsaus alkoi kuitenkin väsyttää melko pian, ja loppupäivän keskityin nopeahkoihin luonnoksiin. Töistä parhaiten onnistuivat ne, jotka olin ajatellut luonnostelevani vain ohimennen.

Aurinko helli kurssilaisia koko viikonlopun ja toi oman lisänsä piirtämiseen alati muuttuvien valojen ja varjojen myötä. Lounasta söimme ulkona auringonpaisteessa taiteesta keskustellen. Eeva-Maija oli ihanan kannustava opettaja ja kierteli opastamassa meitä yksityiskohtaisesti. Kurssi oli sopivan vapaamuotoinen, kukin sai valita kohteensa ja paikkansa mieltymystensä mukaan. Halutessaan saattoi myös hakeutua katseilta suojassa olevaan paikkaan, jos jotakuta ympäröivät ihmiset ja uteliaat katseet häiritsivät. Luovan tekemisen hauskimpia puolia on se, kun tekeminen imaisee mukaansa. Ympäröivä maailma katoaa ja muu menettää merkityksensä, kun tekeminen on tarpeeksi kiinnostavaa. Aika kuluu tavallistakin vinhempaa vauhtia, mutta ilman kiireen tuntua. Siinä sivussa saattaa helposti unohtua syöminenkin.

”Puutarhassa – piirustuksen intensiivikurssi” osoittautui kohdallani kevään kurssihelmeksi. Sain mukaani rautaisannoksen inspiraatiota. Löysin itsestäni odottamattomiakin puolia piirtäjänä ja sisäinen kriitikkokin sai kyytiä: aina ei tarvitse edes pyrkiä hyvään lopputulokseen. Kun piirtää vapaasti, sen kummemmin miettimättä, lopputulos saattaakin yllättää positiivisesti. Ajatukset piirtämisen suhteen selkiytyivät yllättävän paljon näin lyhyen kurssin aikana. Sain uudenlaista hahmotuskykyä ja ennen kaikkea uuden näkökulman: miten katsoa asioita ja mitä valita kuvattavaksi. Yhteen tyyliin ei tarvitse jämähtää ja samaakin aihetta voi piirtää monella eri tavalla. Uuden oppimisen ilon lisäksi sain kurssista hyvän mielen. Kaltaiseni esteetikko ei kaiketi parempaa voisi keksiäkään, kuin vapaamuotoinen ja rento piirtely kauniissa ja tuoksuvassa ympäristössä. Kurssin innoittamana minut saattaa jatkossakin löytää puutarhojen vehreyden keskeltä piirustuslehtiööni uppoutuneena ja unelmoimassa.

 

**

Teksti ja kuvat: Heini