Search Etusivu Toggle Menu
Home Search

Ajankohtaista

Etusivu > Ajankohtaista > Heini testaa, osa 3

Heini testaa, osa 3

Helsingin aikuisopiston palvelu- ja hallintovastaava Heini testaa opiston kursseja. Keväällä on vuorossa kokemuksia liikunnan alueelta. 

Sunnuntaijuoksija ”Innostavassa juoksukoulussa”

Tunnustaudun sunnuntaijuoksijaksi: juoksen kun muilta harrastuksiltani ehdin, silloin kun sattuu huvittamaan. Äkillinen inspiraatio iskee yleensä sunnuntaisin kun aurinko paistaa ihanasti, mutta ei suinkaan joka viikko. Aloitan juoksemisen keväisin, mutta koska en tunne erityistä poltetta juuri juoksua kohtaan, jossain vaiheessa koko puuha yksinkertaisesti unohtuu. Motivaation ja raittiin ilman tarpeessa lähden kokeilemaan, löytäisinkö juoksun hurmaa Aapo Summasen kurssilta ”Innostava juoksukoulu”.

Juoksukoulu lähti liikkeelle energisesti. Aluksi keskusteltiin toiveista, tavoitteista ja vähän tarvikkeistakin, minkä jälkeen suunnistettiin suoraan lenkkipoluille. Keskuspuistossa tehtiin tekniikkaharjoituksia, videoitiin osallistujien juoksutekniikkaa ja kokeiltiin erilaisia maastoja: juoksimme teillä ja poluilla, lumella ja vähän kuivemmalla pohjalla. Maalis-huhtikuussa sitä kuivempaa maastoa tosin löytyi aika vähän ja liukkaus teki juoksemisesta paikoin haastavaa. Yllätyksekseni huomasin mielentilani silti lähentelevän euforiaa, liekö syy ollut raikkaassa ilmassa ja juttuseurassa vai innostavassa opettajassa, ja tuntui siltä että olisin voinut juosta maailman ääriin. Illalla olin niin häkellyttävän hyvällä tuulella, että oli vaikeaa saada unen päästä kiinni.

Juoksukoulu alkoi aina tekniikkaharjoitteilla, minkä jälkeen siirryttiin päivän aiheeseen. Kokeilimme muun muassa intervallitreeniä, tarkoituksena juosta minuutti kovempaa ja palautella minuutti kymmenen kierroksen ajan. Vauhdin sai määritellä itse, mutta tavoitteena oli päästä aina vähän pidemmälle. Henkilökohtaisesti olisin voinut ottaa rauhallisemminkin, koska seuraavana päivänä takapuoli oli niin kipeä, että oli vaikea kävellä. En tiennyt että juoksu voi olla näinkin tehokasta! Seuraavina viikkoina kokeiltiin kiihtyvyystreeniä juoksemalla kaksi minuuttia yhteen suuntaan ja kaksi takaisin, pyrkimyksenä päästä paluumatkalla aina vähän pidemmälle, ylämäkitreeniä sekä nopeusharjoituksia muutaman kymmenen metrin matkalla. Yhtenä teemana oli lihaskuntotreeni, missä keskityttiin juoksulle tärkeisiin lihasryhmiin, alkaen jalkaterän pienistä lihaksista, joilla voi olla oleellinen merkitys rasitusvammojen ehkäisyssä. Lämmittelyksi teimme puolen tunnin oman lenkin Keskuspuistossa. Lihaskuntoharjoitteet tuntuivat virkistävältä vaihtelulta ja oli hauskaa juosta aurinkoisessa säässä sinne, minne nenä näytti.

Opettajalla oli pirteän positiivinen asenne ja hän jaksoi kannustaa kaikkia. Saimme myös kotiläksyjä erilaisten juoksulenkkien muodossa ja opettaja rohkaisi käymään lenkillä edes pikaisesti. Oli helpottavaa kuulla, että pienilläkin pyrähdyksillä on merkitystä, sillä monesti juoksulenkki jää välistä juuri ajanpuutteen takia. Jos ei ole aikaa juosta tuntia tai edes puolta, vähempikin riittää, sillä kymmenen minuuttia vie aina lähemmäs tavoitetta kuin nolla. Monella osallistujalla olikin juoksun suhteen oikeita tavoitteita ja osa treenasi Naisten Kymppiä tai muuta juoksutapahtumaa varten. Minua taas kiinnostaa juoksu hyvänä oheistreeninä: peruskestävyysmeno ja palauttavat lenkit sopivat parhaiten muihin liikuntaharrastuksiini.

Juoksukoulu todisti vääräksi luutuneet mielikuvani juoksusta vähän tylsänä lönköttelynä pururadalla. Juoksu on paljon muutakin ja teknisempi laji kuin voisi odottaa. Kaikkihan osaavat juosta, mutta tekniikassa saattaa olla parannettavaa, eikä itsenäisesti välttämättä tule mieleen, millä tavoilla voi treenata tehokkaammin ja tehdä juoksusta kiinnostavampaa. Kurssista sai potkua kevääseen ja sen avulla tuli aloitettua juoksuharrastus odotettua aiemmin. Himojuoksijaksi kaiketi kuitenkin synnytään: kipinän on löydyttävä sisältä valmiiksi. Intohimoa nimenomaan juoksua kohtaan tunteva saisikin oivallista lisämotivaatiota harrastukseensa ”Innostavasta juoksukoulusta”. Parhaiten siitä hyötyisi hyväkuntoinen ja tavoitteellinen harrastaja, jolle juoksu ei ole ihan uusi tuttavuus. Tällä kertaa osallistujat olivat melko hyväkuntoisia ja kurssilla edettiin sen mukaisesti. Vasta-alkajalle ja liikuntaa harrastamattomalle juoksukoulu olisi saattanut olla liian kova pala purtavaksi. Omat tavoitteeni täyttyivät: sain uusia näkökulmia ja innostusta juoksemiseen tästä lähtien muulloinkin, kuin joskus sunnuntaisin.

***

Toimittaja: Heini, Helsingin aikuisopisto