Blogi
17 / 04 / 14

Haastattelussa Johanna Torasvirta

Haastattelussa liikunnan ja tanssin sekä teatterin ja improvisaation opettaja Johanna Torasvirta

Mitä on improvisaatio?

Improvisaatio on hetken taidetta, toisen kuuntelemista, hyväksymistä ja reagoimista. Se on myös oman sisäisen lapsen vapauttamista. Improvisaatiossa tavoitellaan sitä tilaa, joka ihmisellä on ennen kuin yhteiskunnan normit ja tabut alkavat rajoittaa. Improvisaatiossa löydetään oma sisäinen spontaanius vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tuloksena syntyy jotain sellaista, mitä kukaan ei yksin pystyisi luomaan. Improvisaatio onkin koukuttavaa.

Kuinka kauan olet harrastanut improvisaatiota?

Aloitin teatterin tekemisen etukäteen suunnitellun teatterin puolelta ja päädyin sitä kautta improvisaation maailmaan. Opiskelin vuosina 2003 – 2007 Tampereen yliopistolla teatterin ja draaman tutkimuksen puolella ohjaajan työn linjalla. Olen opiskellut myös näyttelijäntyötä, ja opiskelujen myötä improvisaatiomenetelmät tulivat tutuksi. Olen sekä ohjannut että näytellyt ammatti- ja harrastajateattereissa. Oma teatterin tekeminen johti lopulta ammattilaisteatterin kautta harrastajateatteriin, jossa koen olevani eniten kotonani. Sittemmin hankin lisäkoulutusta improvisaation alueella. Olen opettanut 20-vuotiaasta asti ja improvisaatiota menetelmänä olen käyttänyt aina. Kansalaisopiston improvisaatiokursseja olen opettanut vuodesta 2008 lähtien. Mitä enemmän olen päässyt improvisoimaan, sitä enemmän olen innostunut siitä.

Mitä improvisaatiokursseilla tehdään?

Siellä nauretaan hyvin paljon. Peruskurssilla lähdetään liikkeelle improvisaation perusteista ja käytämme kursseilla johnstonelaisia improvisaatiomenetelmiä. Näitä ovat muun muassa spontaanius ja hyväksyminen. Kurssilla on kuusi kurssikertaa, joissa jokaisella on tietty teema. Puhumme kurssilla jonkin verran improvisaation teoriasta, mutta pääasiassa teemme erilaisia harjoituksia ja näyttelemme kohtauksia. Kurssi muotoutuu hyvin pitkälti osallistujiensa mukaan. Teemme kurssilla esimerkiksi status-ilmaisuharjoituksia, joiden avulla harjoittelemme muun muassa joustamista ja toisen asemaan asettumista.

Iso osa ihmisten välistä vuorovaikutusta perustuu hetkellisiin ja vaihtuviin statuksiin. Status on henkisesti toisen ihmisen yläpuolella tai alapuolella olemista. Statukseltaan voi olla myös samalla tasolla. Improvisaatiossa tavoitellaan sitä tilaa, joka ihmisellä on ennen kuin yhteiskunnan normit ja tabut alkavat rajoittaa.

Mikä on parasta kursseilla?

Parhaimpia hetkiä kurssilla ovat sellaiset, kun joku opiskelija päästää sisältään oikeasti jotain spontaanisti, ja yllättyy itsekin siitä, mitä sieltä tuli. Hauskoja hetkiä tulee kurssilla jatkuvasti.
Improvisaatio on monelle tapa heittää aivot narikkaan, ja hakea täydellistä vastapainoa työlle. Moni kurssilainen antaa kuitenkin myös palautetta, että esimerkiksi status-harjoituksista on saanut tärkeää apuakin arkeen, varsinkin työelämään. Eräs opiskelija kertoi, että hänellä ei ole koskaan ollut vatsalihakset niin kipeänä kuin silloin, kun hän kävi improvisaation peruskurssin ja jatkokurssin.

Kallio, Sakset, Paperi – improvisaatioryhmä

Kallio, Sakset, Paperi on muutaman vuoden toiminut helsinkiläinen improvisaatioryhmä. Aloitin aikoinaan improvisaation opettamisen yhteistyöoppilaitos Kalliolassa. Jonkin ajan päästä huomasin, että samat ihmiset kävivät samat improvisaation perus- ja jatkokurssin useamman kerran peräkkäin. Itselleni oli ehtinyt jo siihen mennessä iskeä improvisaatiokateus – opetin ja ohjasin, mutta halusin itsekin päästä näyttelemään. Lopulta päätimme perustaa oman improvisaatioryhmän aktiivioppilaiden kanssa.

Johanna Torasvirta

liikunnan ja tanssin sekä teatterin ja improvisaation opettaja


Kuva: Sam Manns, Unsplash